Welcome Lea

Traconin ykköspäivän puku on siis päätetty. Oma hahmo kyseessä, vaatteet hommattu vanhempien vintiltä, jossa pyörin päässäni ainoastaan yksi sana: steampunk. Voin kiittää äitiäni siitä, että hän on nuorempana käyttänyt jännittäviä vaatteita, eikä minun siis tarvitse ruveta ompelemaan tai askartelemaan muuta kuin tuo silmälappu, joka on kuvassa vielä kesken. Minut siis kohtaa ainakin Final Fantasy fightissa, ohjelman faneihin kun kuulun.

Toisena päivänä pyörin melko varmasti Kunikon vankilapuvussa. Dokuroakin olen pyöritellyt mielessä, mutta ehkä Kuniko olisi nyt kuitenkin kivempi.

Traconin jälkeen jossain vaiheessa ainakin voisin ruveta säätämään ensi vuoden pukuja. Kun on ollut taukoa melko paljon niin voisi jaksaa säätääkin ja olisihan ne käytettävissä ne eurokankaan lahjakortitkin, mmm! Mutta Traconia odotellessa.

Hei kuule Suomi (ja Distant Worlds)

Paluu Tukholman ja DISTANT WORLDSIN kautta on tapahtunut. Distant Worlds oli jotain upeaa. Näin NOBUO UEMATSUN (!) En olisi ikinä eläessäni voinut kuvitella, että voin nähdä jonkun henkilön, jota oikeasti fanitan (suurin osa fanittamistani henkilöistä on joko kuollut tai vetäytynyt julkisuudesta). Olen onnellinen.

Tietenkin tapahtumaan täytyi tulla cosplay päällä. Valintani oli White Mage -cossini viime vuoden Ropeconista. Tietenkin matkan varrella oli hankaluuksia, sillä rakastettava Air France sekä/tai KLM kadotti laukkuni, jossa olivat meikit, sekä joitakin puvun osia (kuten valkoinen toppi). Onneksi itse puvun sekä punaisen ihomaalin toi poikaystäväni. Ihan ok siitä sitten tuli, pienen säätämisen jälkeen.

Kuvia otettiin jonkun verran sekä haastateltiin johonkin blogiin. Jälkikäteen hävettää mitä tuossa tuli sanottua, tuntuu, että kuulostin ihan siltä etten oikeasti ymmärrä mikä konsertti ollenkaan edes on! Eipä kai siinä. Pitäisi joskus vaan sanoa ei..

Suomessa ollaan siis nyt ja vanhempien nurkissa. Traconia odottelen jo innokkaasti ja tietenkin onnistuin kehittämään jo kriisin pukujen suhteen. Alkuun oli suunnitelmana vetää omat hahmot kahden kaverin kanssa, mutta yksi ei pääse eikä ehken toinenkaan. Joten paniikki. Ei olisi jaksamista eikä kauheasti rahaakaan värkätä uutta vaikeaa cossia ja minulle on niiiiin kovin vaikeaa ajatella saapuvani conpaikalle ilman. Varsinkin kun tiedän tämän olevan viimeisiä mahdollisuuksia tämän vuoden puolella...!

Onhan minulla niitä cosseja siellä kaapissa, mutta uusintaan voisi laittaa ainoastaan Kunikon, sitä kun ei ole Suomessa nähty. Ongelma: piilarit. Näkö pitäisi tarkastaa ja testata millaiset kuukausipiilarit minulle sopii. Juankoskella en voi tätä tehdä, kun en vietä täällä niin pitkää aikaa ja Tampereelle palatessa ei ole tarpeeksi aikaa. Eli jos tekisin Kunikon paluun, olisi se taas väärän värisillä silmillä. Tämän voisin ehkä kestää, mutta koulupukuun olisi nyt viimein saatava se ase. Ja minä kun olen aivan palikka tuollaisen askartelun kanssa, niin tarvitsen varmaan kaksi kuukautta, että saan sen kasaan. Sitten olisivat vielä ne kengät, mutta se nyt ei tunnu aivan mahdottomalta.

Pitää nyt miettiä kovasti, jos löytäisin mieleni pohjukoista jonkun palikkacossin, jonka voisi väsätä.

Pariisi, ole vähemmän inspiroiva!

Pariisi ei ole tehnyt minulle hyvää. Päässäni surisee hurjasti erilaisia cossi-ideoita ja jokaisen niistä tahtoisin tietenkin kuvata Pariisissa, Eiffel tornin juurella, Seinella... Eikä minulla tietenkään ole mahdollisuutta toteuttaa mitään noista ideoista moneen otteeseen muuttuneiden suunnitelmien vuoksi. Tai ainakaan tällä visiitillä...

Ainoat puvut, jotka olen saanut täällä ollessani aikaan, ovat Kunikon. Ja Kuniko ei ole yksi niistä hahmoista, jonka tahtoisin kuvauttaa Pariisissa. Yksi ranskalaisissa coneissa kiertävä kuvaaja ehdotti minulle photoshoottia paikassa, jossa on paljon graffitteja. Hahmolle se sopisi hyvin ja voisin olla kiinnostunutkin, mutta

1. Puku ei ole valmis. Kengät ovat rumat ja bumerangi puuttuu.
2. En minä nyt itsekseni viitsi photoshoottia pitää, enkä tunne ranskalaisia cossaajia, jotka voisivat tehdä kivoja muita Shangri-la cosseja.
3. Olisi se nyt vähän randomia vetää photoshootti kuvaajan kanssa, jonka on tavannut vain kahdessa conissa.

Mutta pari hahmoa, jotka Pariisi on istuttanut mieleeni.

Lenalee, "matkustuspuvussa". Innostuin liikaa, kun yhdessä jaksossa näkyi Eiffel torni ja mitä mieleen juolahtikaan.. Lenaleella on myös ihanat hiukset. Näin aiheesta kukkaruukkuun. En kyllä muuten ole hahmosta kauhean kiinnostunut, että jäänee, paitsi tietenkin jos saan sen photoshootin Eiffel tornilla..



Sitten järjetön idea, josta saan syyttää Montmarten Dalí-näyttelyä. Naikkonen taulusta Burning Giraffe.



Tästä olen kyllä nyt ihan kamalan kiinnostunut. En voi sille mitään, mutta tällaiset hämärät naishahmot innostavat minua. Onko tämä sitten cosplay vai jotain muuta?

Lovin' Japan

Viimein sitä luvattua päivitystä tapahtumasta. Paikalla oli kolme "lavaa", joissa ohjelmaa esitettiin. Yksi oli Bullejaponin, jossa oli ainoastaan näitä ranskalaisten rakastamia visailuja sekä animekaraokea. Sitten oli päälava, jossa tapahtui kaikki merkittävä, eli cosplaykisat, teeseremonianäytös yms. Kolmannella lavalla oli jonkin sortin puheohjelmaa sekä Hittin nimmaritilaisuus. Tämän lisäksi myyntipöydistä löytyi jälleen Japani pienoiskoossa sekä pelitarjonta oli huima.

Näkemisen arvoiset asiat voi siis laskea yhden käden sormilla: Eurocosplay sekä Hittin keikka. Eurocosplayn lisäksi tapahtumassa oli yksilö- sekä paricosplaykisa ja muuten vaan esityskisoja, mutta kuten arvata saattaa, parhaat esitykset ja puvut löytyivät Eurocosplayn karsinnoista.

Eurocosplayn kilpailijat ovat päässeet minulta unohtumaan suurimmilta osin. Toivon mukaan olen ymmärtänyt oikein, että edustajaksi lähtee Mirror Queen Grimmin veljeksistä? Esitys oli kyllä mielestäni paras kaikista, että sietäisi asian olla näin. Katsoin tuota videoa, muttei se tietenkään näytä siinä niin hyvältä, kuin näytti lavalla..

http://www.youtube.com/watch?v=g8kWylzgqq8&feature=related

Muilla osallistujilla oli paljon tanssia esityksissään, erityisesti viimeinen esiintyjä jäi mieleen. Hänestä näki selvästi, että hän on harrastanut "nauhajumppaa", eli sitä missä on sen kepin päässä semmoinen pitkä nauha, jota sitten pyöritellään silleen nätisti. Hei, osaan termit! Esitys oli todella kaunis, hahmolle sopivuudesta en tiedä, koska en tuntenut hahmoa. Olen iloinen, että Mirror Queen pääsi kisaan, koska kyse on kuitenkin cosplaysta, eikä tanssiesityksestä. Mirror Queenin esitys kertoi paljon paremmin tarinan, kuin tuo tanssiesitys. Ylistän tuon Mirror Queenin maasta taivaisiin, koska alkuun katsoin että jahas, taas tällainen ylihieno cossi säälittävällä esityksellä, mutta se maski ja kiljunta! Paikanpäällä ne osuivat niin hyvin yksiin! Ja tuli kyllä ihan puun takaa. Kuolen edelleen kun oli niin hieno.

Siinä juttua 18 euron viikonlopusta. Nyt odotellaan, että ystäväiseni laittelee minulle niitä ottamiaan kuvia, niin näen itsekin miten muhkuraisilta ne jalat ovat siinä minihameessa näyttäneet.

Pikapäivitys.

Viikonloppuna oli siis Lovin' Japan, jonka ohjelma oli kyllä hurja pettymys. Eurocosplayn Ranskan karsinnat pelastivat tilannetta onneksi vähän. Tarkempaa päivitystä tulossa myöhemmin.

Lovin' Japanissa seikkailin ensimmäisenä päivänä Kunikon vankilapuvulla, joka onnistui melko hyvin, kengillä oli vain mahdotonta kävellä. Sivuseikkoja! Toisena päivänä mentiin koulupuvulla, johon en jaksanut/saanut onnistumaan kenkiä kunnolla. Myöhemmin siis paremmin. Tilanne on vain tällä hetkellä sellainen, ettei kiinnostus riittänyt niiden säätämiseen.

Kuvia tulossa joskus, nyt yksi, jonka satun omistamaan. Mitäpä muutakaan sitä vankilasta karattuaan tekisi, kuin karkaisi lähipubiin..

Peruukkeja ja pukuja

Viimein odotukseni on palkittu! Peruukit tulivat! Ilman mitään ongelmia vielä, pelkäsin vaikka mitä kun Ranskaan vieläpä tilasin. Ties mitä ne täällä kehitys..HÖM eri maassa keksivät. Mutta viimein rakkaat ovat siis täällä.

Kuten hypetyksestä voi päätellä, tilailin ensimmäistä kertaa ulkomailta. Tähän mennessä on menty Suomen kökköperuukeilla ja ah ihanalla Dreadvioletin kuituhiusvalikoimalla. Eli halpa peruukki jostain, johon sitten ommellaan puntti pari kuitua lisää. Oli kyllä ihanaa tajuta, ettei nyt tarvitse kiduttaa ompelukonetta niillä kuiduilla! Kivasti meni aina tukkoon peruukinmuokkauksen jälkeen.



Kuva minun Shiva peruukistani ja poikaystäväni Kuja peruukin muokkauksesta. Molemmissa pohjana iki-ihana punanaamion kympin peruukki, lisätty huomattavasti kuitua. Kujan peruukki hoitoainekäsittelyssä, Shivan peruukki vain oleskelee.

Kuten arvata saattaa, en osannut tilata täysin mieleisiäni, vaikka punnitsinkin eri vaihtoehtoja tarkkaan. Kunikon peruukin olisin voinut tilata pidempänä, mutta yrittäessäni säästää (huimat 2 dollaria) otin sen lyhyemmän. Eiköhän se kuitenkin toimi, kun paneudun asiaan. Petyin myös kyllä vähän sen kuidun laatuun, oli kiiltävämpää kuin kuvissa näytti.

Vielä nimeltä mainitsemattoman hahmon peruukki taitaa olla loppujen lopuksi ihan hyvä. Ensin panikoin sen oleva liian tumma, muttei se onneksi loppujen lopuksi taida olla. Voisin vielä harkita pientä sävyttämistä, niin väri olisi paremmin kohdallaan. Tämän peruukin säätämiseen on onneksi vielä aikaa, koska puku tulee Japan Expoon kesäkuussa. Mutta ennen sitä voin käyttää peruukkia sellaisenaan ihan normielämässä: jouduttuani hiusmalliksi, minulla ei ole päätäntävaltaa hiusteni suhteen kahteen kuukauteen. Olen siis jo tässä vaiheessa hyvin pitkästynyt vaaleaan (keltaiseen) polkkaan. Helpotusta siis luvassa viimein!

Tuli sellainenkin asia tajuttua, että tulee kuitenkin vähän hoppu Lovin' Japanin pukujen kanssa. Sain kuulla että minulla on viikon loma ennen Lovin' Japania ja pakkohan minun on käyttää se hyödyksi ja lähteä vähän reissaamaan! Haaveissa olisi Nizza, mutten sitten tiedä riittävätkö varat. Mahdollinen reissu jonnekin päin Ranskaa muuttaa tätä melko tarkasti mietittyä aikataulua. Onneksi sentään puvut ovat melko hyvin kasassa: vankilapuvusta täytyisi säätää koristelut ja kengät, koulupuvusta kengät. Koulupuvun kengät ovat juuri ne eniten päänvaivaa aiheuttaneet. Kiertelystäni huolimatta en ole törmännyt yksiinkään saappaisiin joiden pohjan hyväksyisin. Lenkkareista en lähde tekemään edelleenkään, vaikka pohja näyttäisikin oikeanlaiselta. En vain usko, että sen varren saa näyttämään nätiltä. Melko varmasti menee siis siihen, että ostan ne pitempivartiset tennarit, tekonahkaa, vetoketjut ja softista. Onneksi tässä on se hyvä puoli, että jos nämä kengät menevät täysin pieleen, voin vedota puvun keskeneräisyyteen (uupuva bumerangi) ja tehdä paremmat kengät bumerangin kanssa. Että eiköhän siitä.

Koulupukuinnostus

Viikonlopun aikana olen viimein saanut noita kangaskasoja eteenpäin. Kunikon vankilapuku kaipaa koristeluja ja kengät pitää tietysti muokata. Koulupuvun hameen vekit silitin viimein, paidasta uupuu huolittelut, napit, sekä tasku. Mitään kenkiä en ole vieläkään kelpuuttanut muokattavaksi, mutta on tässä onneksi kuukausi aikaa.

Tuli kyllä koulun käsityötunnit mieleen kun tänään kirjailin Kunikon paidan kaulukseen merkin käsin. Oli kyllä mukavaa.



Yhtään en kyllä ymmärrä mistä tuo rusertava juttu tuohon on ilmestynyt. Toivotaan että saa irti kun vähän hinkkaa jollain aineella. Pitää vielä huolitella tuo kuvio kunnolla kun saan pienemmät sakset ja Ranskan versiota Erikeeperistä. Tulen taas kohtaamaan "hemmetin ulkomaalaiset" -katseita..

Mutta olen niin iloinen tästä puvusta! Tämä on toinen koulupuku, jota teen ja ensimmäisen tekemisestä on vierähtänyt jo aikaa.

Vielä täytyy laittaa fiilistelykuva paidasta.