sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kohti prinsessahelmoja!

Olen ollut vähän aikaansaava viime aikoina! Tein tässä viikonlopun aika itselleni kaksi valkeaa alushametta. Jos käytän vain toista, voin olla fluff, jos käytän molempia, voin olla FLUFF.

Hameisiin meni yksi jostain dyykattu valkea lakana ja ostinkohan minä nelisen metriä sitä vielä lisää. Että jos tämä ei nosta, niin ei sitten mikään!

Rypyttämiskiintiöni on kyllä ihan täynnä. Näen varmasti painajaisia siitä, kun rypytyslanka katkeaa viidennensadan kerran, kaksikymmentäsenttiä nätisti rypytettyä kangasta valahtaa suoraksi ja käteen jää se langanpätkä ivallisesti heilumaan kysyen: "milläs nyt rypytät?". Jostain syystä rypytys ei vain tahtonut onnistua. Loppuvaiheen rypytykset eivät enää olekaan niin tasaisen kauniita kuin alkuun...

Ja ne langanpätkät. Ne eivät lopu koskaan. Koko ompeluprosessin ajan olen leikannut pois jokaisen näkemäni langanpätkän ja silti niitä riittää. Ehkä joskus puolen vuoden päästä pääsen eroon niistä..

Kuvallisia todisteita feat kämppiksen huone:


Fluff.


Fluff.


FLUFF.

Katselin myös Rubyn hamekangasta, mutta katseluasteelle jäi vielä.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Oikeita cosseja odotellessa...

Joskus ompelin sen hauskan yukatan kirjamessuille. Apuja siihen katsoin tältä sivustolta. Alkuun pääseminen tuntui kamalan hankalalta, koska ompelusanasto ei aivan kaikin puolin ole hallussa, joten useassa kohtaa tahtoi mennä sormi suuhun, että mitä ihmettä tämä nyt yrittää sanoa (olisi myös nopeuttanut työskentelyä jos olisin ymmärtänyt, että kappaleet ovat suoria, enkä olisi tuskastellut sitä tosiseikkaa ettei missään ole edes kuvia kappaleista...). Mutta loppujen lopuksi kyllä se ihan hyvä ohje oli, huomioonottaen se tosiseikka, että minun oli pakko vähän improvisoida tämänkin kanssa. En vain jaksa keskittyä tuollaisiin kirjoitettuihin ohjeisiin.

Materiaaleista huomasin, että niiden kannattaa olla kevyitä. Yukataan käytin puuvillasatiinilta vaikuttavaa kangasta (ostin eurokankaan palapuolelta) ja pitsit olivat dyykatusta pitsiverhosta. Pakkohan minun oli vuorittaakin se, että olisi sisäpuoleltakin nätti. Joten melko painava kokonaisuushan siitä tuli.

Obiin taas käytin normaalia ohuempaa vakosamettia ja tietysti vuoritin senkin. Pitsit laitoin ylä- ja alareunaan, mikä nyt ei tietenkään ollut järkevää, kun taitellessa se menee piiloon.

Halusin välttämättä geisha obin, joten pääsin myös väkräämään muita härpäkkeitä, joita sen tekemiseen tarvitaan. Asiasta oikeasti tietävillä voisi olla hirvittävän hauskaa viitelmieni kanssa. Ohjeen muuten katsoin täältä. Niin enhän minä tietenkään sitä itse taiteillut päälleni, vaan pistin miehekkäämmän puoliskoni hommiin.

Kuvia kivasta kuvauspalvelusta, kuvaajana Santtu Pajukanta!





Peruukkina oli Kabun Kuja cossissaan käyttämä peruukki. Silmälappua käytin kesällä Traconissa Lealla. Sen syntyprosessi oli ihan hauska, löysin äidin kangaskaapista tekonahkaa, otin isältä vanhoja moottorisahan osia ja leikkasin dödöpullon korkin puoliksi, sisälle violetti höyhen ja voíla.


Hän oli siis Lea.

Ja vielä muutama kuva Kabusta minusta siitä kuvauspalvelusta. Tai Davy Crocketista ja minusta. Edelleen Santtu Pajukanta kuvaajana.





Innostus Davy Crocketiin tuli kun löysimme Uffilta tuon karvalakin kolmella eurolla. Sitten palasimme viiden euron päivänä ja löysimme takin ja housut, joita vähän muokattiin. Musketti taasen lainattiin kaverilta. Ainakin kirja- ja ruokamessujen puolella olleet kolme- neljäkymppiset olivat innoissaan puvusta: "On Crockettikin lähtenyt liikkeelle" "Minnekäs se Crockett on matkalla?".

Älysin muuten ettei tullut otettua yhtäkään kuvaa obista takaa. No sen puutteessa katselkaa tätä.