Suunnattoman huonoja ideoita, ojasta allikkoon ja sitä rataa.

Aina välillä sitä saa aivan suunnattoman huonoja ideoita. Asioita, joita ei missään nimessä pitäisi toteuttaa.

Häpeäkseni minun täytyy myöntää, että tällaisista "mätkintäpeleistä" minulle tutumpia ja nostalgisempia ovat Dead or Alive -sarjan pelit kuin Tekkenit. DOA:ssa kaikki naishahmot ovat yhtä tissipeppufanserviceä, vaikken kylläkään tiedä onko asian laita yhtään häävimpi Tekkeneissäkään. Kummassakaan sarjassa juonesta tai hahmosuunnittelusta ei kannata yrittääkään puhua.

Tietenkin minulla cossihaaveita KAHDESTA hahmosta DOA:sta, kun ne ovat niiiiin nostalgisia ja yhyyhyy.

Ensimmäisenä hahmo, jolla tykkään eniten pelata: Kasumi.


Tissit check. Peppu check.

DOA:ssa on onneksi paljon pukuvaihtoehtoja. Ensiksi mietin DOA 1. pupupukua, joka on sellainen ihonmyötäinen, vaaleanpunainen kokopuku, tupsutossuilla ja pupunkorvilla (ja siinä pyörähdyksessä kirsikanlehtien tilalla on porkkanoita..). Vaikka puku aiheuttaakin repeilyä (ainakin minun mielessäni) taidan päätyä koulupukuun.



Saisinpa ainakin tekosyyn tehdä tuollaisen kivan koulupuvun.

Toisena Ayane, uuh nostalgia. DOA 1. Ayane on lisähahmo, jota vastaan pääsee taistelemaan toiseksi viimeisenä, mikäli on pelannut edeltävät viiteen minuuttiin.


Pidän niin kovasti tästä musiikista.

Ayanella on myös kivoja pukuja.





Sitten hahmo, mihin innostus tuli vähän toista kautta. Aloitin capoeiran tämän vuoden alussa ja heti ensimmäisellä tunnilla mieleeni tuli vain Eddie Tekkenistä. Sitten muistin, että myöhemmissä osissahan on myös joku naiscapoerista.. Vähän aikaa asia pyöri mielessäni, sitten minun oli pakko ruveta ottamaan vähän selvää hahmosta.







...

Tähän mennessä en ole löytänyt yhtäkään pukua, jossa hänellä olisi yhtään enempää vaatteita päällä. Tekkeneissähän voi kyllä muokata hahmon vatteita melkeinpä mielin määrin, mutta en nyt tiedä onko se sama asia.. Noh, ollaanhan sitä oltu alasti ennenkin.

Ei siinä mitään jos pukeutuminen olisi ainoa miinus, mutta hahmo itsekin.. Tekkenpediaa lainaten: Christie's scarce clothing and flirtatious mannerisms give many the impression that Christie was added merely as fan service to the cast.

Katsoin youtubesta kaiken mitä hahmosta löysin ja niiden perusteella Christie haluaa auttaa isoisäänsä ja etsii Eddietä tai kiukuttelee tälle. No, mitä voi olettaakaan..

Tässä ollaan siis valitsemassa cossattavaa hahmoa aivan väärällä tavalla kaikin tavoin. Ei ole pelattu kyseistä peliä, eikä muutenkaan tiedetä koko hahmosta paljon mitään. Silti minä vahingossa peruukki. Ja tietenkin se peruukki on aivan täydellinen.

Rusketuksen tekeminen kiinnostaisi myös minua kauheasti. Muutenkin kiinnostaa, että kuinka lähelle tuota hahmoa itseni saisin.

Yritän saada uudempia Tekkeneitä lainaan, niin olen pelannut edes peliä, jossa hahmo esiintyy. Ehkä puku antaisi innostusta harjoittelulle? Vaikkakaan ei sitä ainakaan kesään mennessä ehdi ihmeitä oppimaan..


Tällaiset kuvat ovat vain niin inspiroivia..

Ruby

Muutama sana Rubysta, ilman kuvia (vääntelenpä vähän veistä haavassani).
Paidan muokkasin eräästä vanhasta, karmeasta paidasta, jonka löysin vanhempieni luota. Hihoihin tungin ovelasti tylliä, matkien Ilonaa, ja Chibiconissa ompelin kaula-aukon kiinni rintaliiveihin, kun tuntui, ettei se pysy millään paikoillaan.

Kovasti yritin saada tissejäni esiin täytteillä ja varjostuksilla, muttei noista mitään megaboobseja kuitenkaan tullut. Ajatellen, että niiden olisi pitänyt olla tällaiset:



Hameessa käytin morsiussatiinia, enkä voi ymmärtää, kuinka minulla kesti niin kauan sen vekityksen tekemiseen.. Kitaconissa vekit eivät vielä olleet uskoneet, kuinka niiden kuuluu olla, mutta Chiconiin mennessä sain ne viimein silitettyä paikoilleen. Enkä tietenkään jaksanut Chiconissa hommata kunnon kuvia tästä. Myöhemmin sitten.

Tilasin peruukin ebaysta ja matkalla Kiinasta Suomeen siihen oli ilmestynyt otsatukka. Eihän siinä voinut muuta kuin kirota ja hommata lisäkuitua. Kuitu oli vähän vaaleampaa kuin peruukissa, joten laitoin raitoja ympäriinsä peruukkia. Innostuin myös lisäämään valkeaa kuitua raitoina, että peruukista tulisi vähän eläväisempi. Kuitu päätti sitten kiusata minua: se ei ymmärtänyt suoristua, vaikka kaadoin kiehuvaa vettä päälle viisi kertaa! Vasta kun otin hiustenkuivaajan käteen, alkoi tapahtua.


Lopputulosta. Kiitos kuvasta Miika Ojamo.

Tuo ihme hiushärpäkekin vei yllättävän paljon aikaa. Käytin itsevärjäämääni vuorisilkkiä, josta tein valmiin pannan, jonka niskassa oli kuminauha. Itse pannan vääntelyyn arvelin riittävän tunnin, mutta menikin neljä..

Hanskoihin en ole oikein tyytyväinen. Ajanpuutteen takia jouduin ostamaan valmiit hankat, joita sitten muokkasin. Nämä voisin yrittää tehdä uudestaan kokonaan itse, jos joskus riittää aikaa.


















Vertailu: cossi sekä peli.

Kaksi kylmää conia.

Nyt on reissattu ensin Kemiin katselemaan Kitaconia ja vielä Kuopioon Chibiconia. Alkuun haaveissa oli Yuffien valmistuminen toiseen ja Rubyn toiseen tapahtumaan, mutta koska jäin tyytyväisenä vain laiskottelemaan saatuani Rubyn paidan ja hameen valmiiksi, hädin tuskin Ruby valmistui Kitaconiin. On se vaan niin hämäävää kun saa vaatekappaleet tehtyä, niin kuvittelee, etteihän se loppu ole kuin yhden illan homma.. Oppia ikä kaikki.

Minulle on käynyt vielä niin kurjasti, että armas kameraiseni on rikkoontunut ja siellä olleet ihanat making of ynnä muut blogikirjoituksiin otetut kuvat ovat kadonneet. Eikä tässä nyt johonkin aikaan ole välinettä millä ottaa kuvia blogiteksteihin, ää. Onneksi on kuvauspalvelu, niin sain todisteita tuon puvun olemassaolosta. Kiitos siis Miika Ojamolle Kitaconissa ja Santtu Pajukannalle Chibiconissa!

Kitaconissa tuli pyörittyä väsyneenä vähän nukutun viikon ja junassa torkahdellun yön jälkeen. Tarkoitukseni oli mennä edellisenä päivänä ystäväni luo Rovaniemelle, josta olisimme autoilleet Kemiin, mutta VR ei pettänyt tälläkään kertaa odotuksia: silloin kun junan olisi pitänyt olla Tampereella, ei se olut pääsyt edes lähtemään Helsingistä. Vaihdoin yöjunaan Kemiin ja olin perillä kello kuusi aamulla. Oli erittäin nautinnollista nukkua aseman penkeillä yhdeksään asti.

Toisin kuin Kitaconin sivuilla väitettiin, tapahtumapaikalle pääsi jo kello kymmenen, jolloin menin törkeästi vessaan vaihtamaan cossia päälle.

Ohjelmaa ei ollut paljon. Kävin katsomassa ainoastaan Cosplay ja ulkonäkö -luentoa, tarkoituksena oli käydä katsommassa myös cosplaykisaa, mutta muistimme alkamisajan väärin ja olimme ystäväni kanssa verestämässä muistojamme kiinalaisessa, jossa kävimme syömässä myös vuoden 2009 Kitaconissa. Huomattuamme kisan jo menneen, päätimme lähteä Rovaniemelle.

Kuvia, kiitos Miika Ojamo!





Lidl-kassi sopii oikein hyvin Rubylle.

Chibiconissa seuraavana viikonloppuna tuli hämmenneltyä turrien määrää, niin cosplaykilpailussa, kuin conissa yleensäkin. Vuodenaikaan nähden puvut olivat kyllä varsin käteviä, työnkulmalla kun sisälläkin tahtoi olla hyvin kylmä. Tuli kyllä todettua, etteivät talvi ja cosplay sovi yhteen!

Juuri kylmyyden takia en millään viitsinyt liikkua muihin tiloihin, vaikka tanssimattoilu olisi kyllä houkuttanut.. Lähinnä tuli pyörittyä vain tuttujen kanssa, vaikkakin tuntui, että heitä oli vähemmän edelliseen Chibiconiin verrattuna.


Tässä vielä Chibiconiani kuvallisessa muodossa, kiitos Santtu Pajukanta.

Kohti prinsessahelmoja!

Olen ollut vähän aikaansaava viime aikoina! Tein tässä viikonlopun aika itselleni kaksi valkeaa alushametta. Jos käytän vain toista, voin olla fluff, jos käytän molempia, voin olla FLUFF.

Hameisiin meni yksi jostain dyykattu valkea lakana ja ostinkohan minä nelisen metriä sitä vielä lisää. Että jos tämä ei nosta, niin ei sitten mikään!

Rypyttämiskiintiöni on kyllä ihan täynnä. Näen varmasti painajaisia siitä, kun rypytyslanka katkeaa viidennensadan kerran, kaksikymmentäsenttiä nätisti rypytettyä kangasta valahtaa suoraksi ja käteen jää se langanpätkä ivallisesti heilumaan kysyen: "milläs nyt rypytät?". Jostain syystä rypytys ei vain tahtonut onnistua. Loppuvaiheen rypytykset eivät enää olekaan niin tasaisen kauniita kuin alkuun...

Ja ne langanpätkät. Ne eivät lopu koskaan. Koko ompeluprosessin ajan olen leikannut pois jokaisen näkemäni langanpätkän ja silti niitä riittää. Ehkä joskus puolen vuoden päästä pääsen eroon niistä..

Kuvallisia todisteita feat kämppiksen huone:


Fluff.


Fluff.


FLUFF.

Katselin myös Rubyn hamekangasta, mutta katseluasteelle jäi vielä.

Oikeita cosseja odotellessa...

Joskus ompelin sen hauskan yukatan kirjamessuille. Apuja siihen katsoin tältä sivustolta. Alkuun pääseminen tuntui kamalan hankalalta, koska ompelusanasto ei aivan kaikin puolin ole hallussa, joten useassa kohtaa tahtoi mennä sormi suuhun, että mitä ihmettä tämä nyt yrittää sanoa (olisi myös nopeuttanut työskentelyä jos olisin ymmärtänyt, että kappaleet ovat suoria, enkä olisi tuskastellut sitä tosiseikkaa ettei missään ole edes kuvia kappaleista...). Mutta loppujen lopuksi kyllä se ihan hyvä ohje oli, huomioonottaen se tosiseikka, että minun oli pakko vähän improvisoida tämänkin kanssa. En vain jaksa keskittyä tuollaisiin kirjoitettuihin ohjeisiin.

Materiaaleista huomasin, että niiden kannattaa olla kevyitä. Yukataan käytin puuvillasatiinilta vaikuttavaa kangasta (ostin eurokankaan palapuolelta) ja pitsit olivat dyykatusta pitsiverhosta. Pakkohan minun oli vuorittaakin se, että olisi sisäpuoleltakin nätti. Joten melko painava kokonaisuushan siitä tuli.

Obiin taas käytin normaalia ohuempaa vakosamettia ja tietysti vuoritin senkin. Pitsit laitoin ylä- ja alareunaan, mikä nyt ei tietenkään ollut järkevää, kun taitellessa se menee piiloon.

Halusin välttämättä geisha obin, joten pääsin myös väkräämään muita härpäkkeitä, joita sen tekemiseen tarvitaan. Asiasta oikeasti tietävillä voisi olla hirvittävän hauskaa viitelmieni kanssa. Ohjeen muuten katsoin täältä. Niin enhän minä tietenkään sitä itse taiteillut päälleni, vaan pistin miehekkäämmän puoliskoni hommiin.

Kuvia kivasta kuvauspalvelusta, kuvaajana Santtu Pajukanta!





Peruukkina oli Kabun Kuja cossissaan käyttämä peruukki. Silmälappua käytin kesällä Traconissa Lealla. Sen syntyprosessi oli ihan hauska, löysin äidin kangaskaapista tekonahkaa, otin isältä vanhoja moottorisahan osia ja leikkasin dödöpullon korkin puoliksi, sisälle violetti höyhen ja voíla.


Hän oli siis Lea.

Ja vielä muutama kuva Kabusta minusta siitä kuvauspalvelusta. Tai Davy Crocketista ja minusta. Edelleen Santtu Pajukanta kuvaajana.





Innostus Davy Crocketiin tuli kun löysimme Uffilta tuon karvalakin kolmella eurolla. Sitten palasimme viiden euron päivänä ja löysimme takin ja housut, joita vähän muokattiin. Musketti taasen lainattiin kaverilta. Ainakin kirja- ja ruokamessujen puolella olleet kolme- neljäkymppiset olivat innoissaan puvusta: "On Crockettikin lähtenyt liikkeelle" "Minnekäs se Crockett on matkalla?".

Älysin muuten ettei tullut otettua yhtäkään kuvaa obista takaa. No sen puutteessa katselkaa tätä.

Muuten vain olostaan vaikean tekevä pantsutapaus

Pyörähdin katsomassa World Cosplay Summitin karsintoja. Kisan taso yllätti! Kaikilla tuntui olevan mietitty esitys, harjoittelulla oli saanut aikaan aivan mahtavia esityksiä! En sano sillä, etteikö olisi harjoiteltu ja tiedän kyllä miten vaikeaa asioita on ajoittaa, mutta yhden esityksen kohdalla tuli melkein itku silmään, kun ajattelin kuinka hyvä se olisi ollut kun liikkeet olisivat tulleet ajallaan. Puvutkin olivat tasokkaita. Mutta tosiaan, yksi esitys oli kyllä ylitse muiden, eikä siinä viitsinyt jäädä odottelemaan edes palkintojenjakoa.

Oikeanlaisten peruukkien puutteessa päädyin tekemään viimeinkin sellaisen lyhyen yukatan, josta olen haaveillut ja koska olen ihan hullaantunut steampunkkiin.. Niin.



"Otetaan nyt vaan joku kuva, jota voin esitellä blogissa"


Yritän ehtiä kirjoittelemaan yukatan ompeluprosessista ja voisi laittaa kivempia kuvia puvusta, kunhan saan ne.

Minä olen elossa!

Päivittelyä täältä sängynpohjalta viimein! Olen maannut raatona tässä kaksi päivää kiitos Chibiconin minihameiluni. Ei sitä tarvitsisi niin puku-uskollinen olla, ettei laita edes ihonvärisiä sukkahousuja..

Chibiconissa siis olin viime viikonloppuna ja cosplaykisaan menin Kunikolla. Pukuun jouduin uusimaan kengät ja hameen ja nyt oli bumerangikin matkassa. Bumerangia oli kyllä hyvin mielenkiintoista väsätä kerrostaloasunnossa..


Sisustin parvekkeemme uusiksi..



Liikkumatila huoneessamme oli melko vähissä sen pari viikkoa.

Kämppikseltä sai kuulla huomattavasti maalinkärystä. Mutta tyytyväinen bumerangiin olen, vaikkei nyt toteutunutkaan idea, että sen voisi avata ja sulkea "julkisesti". Eli avaamis- ja sulkemismahdollisuus siinä on, mutta avaamisen jälkeen keskelle täytyy lisätä "keskikoristeet", niin ei voinut kisassakaan esitellä, miten tekninen tämä minun vekotin on. Jos haluaisin tuon saada aikaan, niin pitäisi koko homma ottaa uusiksi, joten taidanpa antaa tämän hahmon jo olla ja siirtyä kohti seuraavia haasteita.

Vielä kuvia Kunikosta!








Tämä voisi olla viimeinkin viimeinen merkintä Kunikosta, tuntuu etten ole muusta puhunutkaan koko blogitushistoriani aikana. Katsotaan jos bumeangin väsäämisestä jotain saisi kasaan, kuvia kun ei tietenkään mistään vaiheesta älynnyt ottaa.