Olen ollut vähän aikaansaava viime aikoina! Tein tässä viikonlopun aika itselleni kaksi valkeaa alushametta. Jos käytän vain toista, voin olla fluff, jos käytän molempia, voin olla FLUFF.
Hameisiin meni yksi jostain dyykattu valkea lakana ja ostinkohan minä nelisen metriä sitä vielä lisää. Että jos tämä ei nosta, niin ei sitten mikään!
Rypyttämiskiintiöni on kyllä ihan täynnä. Näen varmasti painajaisia siitä, kun rypytyslanka katkeaa viidennensadan kerran, kaksikymmentäsenttiä nätisti rypytettyä kangasta valahtaa suoraksi ja käteen jää se langanpätkä ivallisesti heilumaan kysyen: "milläs nyt rypytät?". Jostain syystä rypytys ei vain tahtonut onnistua. Loppuvaiheen rypytykset eivät enää olekaan niin tasaisen kauniita kuin alkuun...
Ja ne langanpätkät. Ne eivät lopu koskaan. Koko ompeluprosessin ajan olen leikannut pois jokaisen näkemäni langanpätkän ja silti niitä riittää. Ehkä joskus puolen vuoden päästä pääsen eroon niistä..
Kuvallisia todisteita feat kämppiksen huone:
Fluff.
Fluff.
FLUFF.
Katselin myös Rubyn hamekangasta, mutta katseluasteelle jäi vielä.
Joskus ompelin sen hauskan yukatan kirjamessuille. Apuja siihen katsoin tältä sivustolta. Alkuun pääseminen tuntui kamalan hankalalta, koska ompelusanasto ei aivan kaikin puolin ole hallussa, joten useassa kohtaa tahtoi mennä sormi suuhun, että mitä ihmettä tämä nyt yrittää sanoa (olisi myös nopeuttanut työskentelyä jos olisin ymmärtänyt, että kappaleet ovat suoria, enkä olisi tuskastellut sitä tosiseikkaa ettei missään ole edes kuvia kappaleista...). Mutta loppujen lopuksi kyllä se ihan hyvä ohje oli, huomioonottaen se tosiseikka, että minun oli pakko vähän improvisoida tämänkin kanssa. En vain jaksa keskittyä tuollaisiin kirjoitettuihin ohjeisiin.
Materiaaleista huomasin, että niiden kannattaa olla kevyitä. Yukataan käytin puuvillasatiinilta vaikuttavaa kangasta (ostin eurokankaan palapuolelta) ja pitsit olivat dyykatusta pitsiverhosta. Pakkohan minun oli vuorittaakin se, että olisi sisäpuoleltakin nätti. Joten melko painava kokonaisuushan siitä tuli.
Obiin taas käytin normaalia ohuempaa vakosamettia ja tietysti vuoritin senkin. Pitsit laitoin ylä- ja alareunaan, mikä nyt ei tietenkään ollut järkevää, kun taitellessa se menee piiloon.
Halusin välttämättä geisha obin, joten pääsin myös väkräämään muita härpäkkeitä, joita sen tekemiseen tarvitaan. Asiasta oikeasti tietävillä voisi olla hirvittävän hauskaa viitelmieni kanssa. Ohjeen muuten katsoin täältä. Niin enhän minä tietenkään sitä itse taiteillut päälleni, vaan pistin miehekkäämmän puoliskoni hommiin.
Kuvia kivasta kuvauspalvelusta, kuvaajana Santtu Pajukanta!
Peruukkina oli Kabun Kuja cossissaan käyttämä peruukki. Silmälappua käytin kesällä Traconissa Lealla. Sen syntyprosessi oli ihan hauska, löysin äidin kangaskaapista tekonahkaa, otin isältä vanhoja moottorisahan osia ja leikkasin dödöpullon korkin puoliksi, sisälle violetti höyhen ja voíla.
Hän oli siis Lea.
Ja vielä muutama kuva Kabusta minusta siitä kuvauspalvelusta. Tai Davy Crocketista ja minusta. Edelleen Santtu Pajukanta kuvaajana.
Innostus Davy Crocketiin tuli kun löysimme Uffilta tuon karvalakin kolmella eurolla. Sitten palasimme viiden euron päivänä ja löysimme takin ja housut, joita vähän muokattiin. Musketti taasen lainattiin kaverilta. Ainakin kirja- ja ruokamessujen puolella olleet kolme- neljäkymppiset olivat innoissaan puvusta: "On Crockettikin lähtenyt liikkeelle" "Minnekäs se Crockett on matkalla?".
Älysin muuten ettei tullut otettua yhtäkään kuvaa obista takaa. No sen puutteessa katselkaa tätä.
Pyörähdin katsomassa World Cosplay Summitin karsintoja. Kisan taso yllätti! Kaikilla tuntui olevan mietitty esitys, harjoittelulla oli saanut aikaan aivan mahtavia esityksiä! En sano sillä, etteikö olisi harjoiteltu ja tiedän kyllä miten vaikeaa asioita on ajoittaa, mutta yhden esityksen kohdalla tuli melkein itku silmään, kun ajattelin kuinka hyvä se olisi ollut kun liikkeet olisivat tulleet ajallaan. Puvutkin olivat tasokkaita. Mutta tosiaan, yksi esitys oli kyllä ylitse muiden, eikä siinä viitsinyt jäädä odottelemaan edes palkintojenjakoa.
Oikeanlaisten peruukkien puutteessa päädyin tekemään viimeinkin sellaisen lyhyen yukatan, josta olen haaveillut ja koska olen ihan hullaantunut steampunkkiin.. Niin.
"Otetaan nyt vaan joku kuva, jota voin esitellä blogissa"
Yritän ehtiä kirjoittelemaan yukatan ompeluprosessista ja voisi laittaa kivempia kuvia puvusta, kunhan saan ne.
Päivittelyä täältä sängynpohjalta viimein! Olen maannut raatona tässä kaksi päivää kiitos Chibiconin minihameiluni. Ei sitä tarvitsisi niin puku-uskollinen olla, ettei laita edes ihonvärisiä sukkahousuja..
Chibiconissa siis olin viime viikonloppuna ja cosplaykisaan menin Kunikolla. Pukuun jouduin uusimaan kengät ja hameen ja nyt oli bumerangikin matkassa. Bumerangia oli kyllä hyvin mielenkiintoista väsätä kerrostaloasunnossa..
Sisustin parvekkeemme uusiksi..
Liikkumatila huoneessamme oli melko vähissä sen pari viikkoa.
Kämppikseltä sai kuulla huomattavasti maalinkärystä. Mutta tyytyväinen bumerangiin olen, vaikkei nyt toteutunutkaan idea, että sen voisi avata ja sulkea "julkisesti". Eli avaamis- ja sulkemismahdollisuus siinä on, mutta avaamisen jälkeen keskelle täytyy lisätä "keskikoristeet", niin ei voinut kisassakaan esitellä, miten tekninen tämä minun vekotin on. Jos haluaisin tuon saada aikaan, niin pitäisi koko homma ottaa uusiksi, joten taidanpa antaa tämän hahmon jo olla ja siirtyä kohti seuraavia haasteita.
Vielä kuvia Kunikosta!
Tämä voisi olla viimeinkin viimeinen merkintä Kunikosta, tuntuu etten ole muusta puhunutkaan koko blogitushistoriani aikana. Katsotaan jos bumeangin väsäämisestä jotain saisi kasaan, kuvia kun ei tietenkään mistään vaiheesta älynnyt ottaa.
Olen viime aikoina katsonut melko.. suoraansanottuna laaduttomia animesarjoja. Tai sellaisia mukavia saippuaoopperakliseehöpönlöökunootihana-sarjoja (minähän siis rakastan sellaisia *PIIP* ÄRSYTTÄVIÄ SARJOJA MISSÄ KAKSI HAHMOA KYTISTÄÄ TOISTENSA KIMPUSSA KOKO SARJAN JA EHKÄ JOPA MELKEIN PUSSAAVAT VIIMEISESSÄ JAKSOSSA JA KOKO *PIIP* SARJA ON PELKÄSTÄÄN SITÄ), niin siis näissä sarjoissa hahmoilla on kuitenkin ollut aivan liian söpöt koulupuvut. Miksi juuri näillä on kivat puvut, kun sarjoissa menee hermo ääninäyttelijöiden, juonen ja hahmojen itsensäkin kanssa? Kummankin näistä sarjoista aion katsoa loppuun ihan sen tähden, että niistä löytyisi jotain hyvää ja minulla olisi edes jokin syy (pliiis!) tehdä itselleni ihana koulupuku (tällä hetkellä minulla on pakkomielle TEHDÄ KOULUPUKUJA, ANTAKAA MINULLE KOULUPUKU, KOULUPUKUUUUUU~).
Ensimmäinen sarja, jonka jo ehdin katsoa loppuun, on Myself;Yourself. Anime kertoo pojasta, joka palaa kotikaupunkiinsa viiden vuoden jälkeen, mutta huomaa hänen ennen niin iloisen ja hymyilevän lapsuudenystävänsä muuttuneen...
Myself;Yourselfin yhden hahmon ääninäyttelijää en vain voi käsittää: Aoi Oriben. Äänen kimakkuus saa harkitsemaan mute-napin painamista.
Kuvastakin voi päätellä, mutta se on PAHEMPAA..
Mutta ne koulupuvut, ne ovat niiiiiin kauniita.
Yhtä hahmoa voisin jopa harkita. Alkuun hän oli ärsyttävä "hei olen kiltti naapurintyttö ja leivoinpas vähän omenapiirakkaa" -tyyppi, mutta myöhemmin hänestä paljastuu ihan hauskoja piirteitä.
Asami Hoshino
Se toinen sarja, Happiness! 12-osaisen sarjan ensimmäisen jakson nimi on Valentine... Hmm.. Sarjassa on koulu, jossa on maagi- ja normaalipuoli. Tarina alkaa ystävänpäivästä, jolloin kaikki ovat liikkeellä jakaakseen suklaata ihastuksilleen. Haruhi Kamisaka on aina halunnut antaa suklaata pojalle, joka pelasti hänet pienenä ja sai ryhtymään maagiksi.. Hmmmmmmmm.
Sarjassa maageilla on samantapaiset puhuvat sauvat kuin Magical Girl Lyrical Nanohassa. Taikoja tehdessä pitää kuitenkin aina lausua myös loitsu.
Ne koulupuvut, ne ovat ihania värioksennuksia. <3
"Kun värit saavat kuolasi valumaan, ja olo on kuin endorfiiniä söisi."
Yksi hahmo pitää esitellä erityisesti, Jun Watarase. Hänessä nyt ei ole muuta erkoista kuin, että hän on poika, joka pukeutuu tytöksi.
"Näytän paremmalta näissä vaatteissa."
Nyt tarvitaan joku nätti poika cossaamaan häntä! Aiheeseen liittyen täytyy mainita eräs toinenkin henkilö, jonka cossin nähdessäni pissisin hunajaa. Tämä siis, mikäli cossaaja olisi mies.
Peruukkeja ja asuja tiuhaan vaihteleva super"nainen" Momoko Shangri-lasta.
Nyt vauhtiin päästyäni esiteltäköön vielä yhdet herrat.
Old Man Loli, Old Man Army sekä Old Man Camera, olkaa hyvät.
Näiden herrojen cossaamiseen liittyy vahvasti hahmoon eläytyminen, ei niissä ole mitään kivaa, jos ne on vaan vakavia. Tai no, Old Man Loli... Niin kuitenkin, jos jossain näkisin, niin kuolisin.
Innostuinpa nyt vallan. Voinkin jännittää, että teenkö tässä lähitulevaisuudessa niin monta koulupukua, etten enää koskaan moiseen projektiin ryhdy.
Vielä vähän tästä iän ikuisesta Kuniko cossista! Valitan, mutta tällä hetkellä pidän kovasti sormiani ja varpaitani ristissä, että joku työpaikkahaastatteluista tuottaisi tulosta ja minulla olisi varaa hommata tarvikkeita, eikä mennä sen varassa mitä kaapista tai tutuilta löytyy.
Kunikon koulupuvun kengät ovat siis yöunieni menetyksen syy. Katsotaanpa niitä vähän.
Yhden version kengistä olen tehnyt, mutta puolivälissä huomasin, ettei siitä tule mitään, niin en ole tehnyt niitä edes loppuun.
Me olemme fiasko.
Kuinka ollakaan, Suomeen tultuani katsoin läpi vanhat kenkäni, ja mitä löysinkään, TÄYDELLISET KENGÄT.
Me ollaan ihqt ja Imp voi nukkua öisin<3<3<3
Katsokaa nyt täältä takaakin.
Verratkaa.
No vähän päänvaivaa täytyy tietysti olla, eihän cossaaminen voi olla liian helppoa. Pohjien pitäisi olla valkeat. Aiemmin testatessani totesin kaksi maalia käyttökelvottomiksi: öljyvärit ja sellaisen sprayn. Nyt testaan tällaista.
Ja taustalla muun muassa Ropeconin rastat.
Pesin siis kengänpohjat ja annoin kuivua, sitten levitin värin ja nyt vain toivotaan.
Älkää rapisko ympäri kämppää, ei edes ympäri conaluetta, jooko?
Kengissä on jäljellä vielä päällystys ja kaikenmoinen mukava askartelu, mutta ensin jännitetään revinkö hiukset päästäni noiden pohjien vuoksi.
Olen kahminut vuosien varrella matkaani joitakin vaatekappaleita ainoastaan cosplayn takia. Suurin osa siis on aivan hirvittäviä, mutta esitellääs vähän.
Ensimmäisen vaatekappaleen ostin Kuopion Fiorellasta ollessani 12-vuotias, ainoana syynä, se että se oli lähes samanlainen, kuin Final Fantasy VII:n Yuffiella. Tuolloin en vielä edes tiennyt cosplaysta mitään...
Pahoittelen törkyistä peiliä.
Verrataas hahmoon.
Ikuinen lempparini!
Paitaa kun vähän lyhentää ja jäljellä olevan siipukan käyttää tuoksi "huiviksi", städään, toimii.
Pakko kertoa tästä Yuffien fanituksesta hivenen.. Seiskanhan pelasin läpi ensimmäisen kerran ollessani jotain 9-vuotias. Tuolloin ystäväni kanssa odotimme kuin kuuta nousevaa, että olisimme 16-vuotiaita niin kuin Yuffie seiskan tapahtumien aikoihin. Tietenkin olimme hirveän kateellisia isosiskolleni, joka sattuneista syistä saavutti tuon iän ennen meitä...
Seuraava vaatekappale! Samassa pelissä pysytään, nyt hahmona on vain Tifa. Tämä on kyllä jotain aivan järkyttävää..
Kyllä, se on polvimittainen tekonahkahame.
Ja hahmo..
Ai että J-kupin tissit?
Hametta pitäisi hivenen lyhentää ja minun pitäisi hivenen topata tissejäni, mutta yksi kappale asuun löytyy, niin mikä ettei? Ihan tosissani en kyllä tiedä toteutanko tuota koskaan, mutta hame löytyi vintiltä, niin hamstrasimpa mukaan.. Oikeastaan näen hahmon eräälle kaverilleni soveltuvana, mutta hän ei ole oikein koskaan innostunut asiasta.
Etiäpäin! Seuraavana vaate jo julkistetulle hahmolle, Rubylle.
Kuva hahmosta muistinvirkistykseksi.
Valitettavasti taas tämä kuva, Rubysta löytyy niin onnettoman vähän kuvia.
Jonkun verran olen ehtinyt jo tuunaamaan paitaa, sillä kun sain sen, siinä oli hirveät pitsikaulukset ja kaksirivinapitus.
Viimeisenä tällainen yleishame, jolle en tiedä vielä mitään tiettyä hahmoa. Tarttui mukaan Ekokuopion ota ilmaiseksi -korista.
Täydellinen koulutyttöhame!
Tämän tähden aina tuijottelen niitä perussinisiä koulupukuja, jos jollain kivalla hahmolla sattuisi olemaan tuon mittainen hame! Ainoa hahmo mikä tähän hätään tulee mieleen, on Saki Hanajima Fruits Basketista. En tosin muista oikein mitään hahmosta, mutten ilmeisesti ainakaan ensimmäisellä animen katselukerralla hirveästi välittänyt.
Taitaa tuo minun hameeni olla liian tummakin tähän verrattuna.
Ainakin tuolla hameella taitaa ranskatar-tyylin jos ei muuta..
Minun on pitänyt jo kahteen coniin, jonne en ole jaksanut väsätä cossia, tehdä sellainen söpö pikku hattu, josta tulee nyörit kivasti leuan alle ja on niin paljon pitsiä, että oksettaa. Ensimmäinen kerta oli vuoden 2009 kirjamessut, jonne sitten tein seuraavan härpäkkeen:
Hei, olen härpäke!
Härpäke oli sitten niin hauska, että käytin sitä Ropeconissa lauantai-iltana. Discolarpissa se sitten pääsi oikeuksiinsa, nuo putkilot kun hohtavat UV-valoissa.
Toivon vielä löytäväni jostain hei, olen tulikärpänen -kuvan.
Ropeconiin sunnuntaille suunnittelin sitten väsääväni sen hatun, mutta kuinkas kävikään. Kehittelin taas jotain aivan muuta.
Näillä lähdettiin liikkeelle. Valkoisia jämäkankaita, tukikangasta, dyykattuja tekokukkia, pala patjaa, nättiä verkkoa, hiusklipsu sekä kuumaliimapyssy ja liimaa.
Leikkasin patjasta mukavan mallisen palan, jonka jälkeen tein siihen sopivat kangaspalat. Silitin niihin molempiin tukikankaat, ompelin yhteen, käänsin pienen reiän kautta, laitoin patjan palan sisälle ja ompelin käsin kiinni. Sitten ompelin satiinista putkilon, jonka käänsin oikein päin ja laitoin rautalankaa sisälle. Ompelin käsin sen kiinni alustaan (eli siihen kankailla päällystettyyn patjan palaseen) ja kiinnittelin sinne höyheniä, joiden päälle tekokukkia sekä viimeiseksi silaukseksi nätin verkkotylliasian. Hiusklipsun kiinnitin alle kuumaliimalla sekä ompelin siihen pienen kangaspalan, jota ompelin myös alustaan. Valmis härpäke numero 2 näyttää tältä:
Ainoat asiat, mitä härpäkkeeseen jouduin ostamaan, olivat se hiusklipsu (2,50€) sekä verkkotylliasia (ostin puoli metriä, maksoi 3,70€). Tällä hetkellä melko rahattomalle minulle se kävi mainiosti.
Ropecon on vain Suomen parhaiten järjestetty con. Tosin joka vuosi ennen sinne menoa minua vain jänskättää, että olenko minä nyt tarpeeksi roolipeli-ihminen? Enhän minä ole koskaan kunnolla larpannutkaan! Jotenkin pelkään, että minut luokitellaan siihen fucking eksyneet animehörhölapset -kategoriaan, enkä viihdy koko tapahtumassa lainkaan. Väärässä olin tänäkin vuonna! Ainakin viihtymisestäni siis.
Perjantaina saavuimme niin myöhään, että kavereita moikattuani suuntasin smökkiin nukkumaan. Lauantaina heräsimme aikaisin, että sain laitettua kaverini hiukset nätisti. Otin nimittäin viikonlopun tavoitteekseni pitää kaverini hiukset söpöinä! Hän taisi kylläkin loppuvaiheessa kyllästyä koko touhuun.. Lauantain asumme siis!
Myö ollaan Karibianmeren haisevat jalkahikipiraatit, yarr.
Nyahahahaa, ryöstösaaliina lolitahame!
Julma salakuva toisen seuratessa FFFightia, voivoi.
Lauantaiaamu meni siis laittaessa tukkaa, mutta suuntasimme kuitenkin kolmeksi seuraamaan Visual Gay's random fightia, mikä tosiaan oli melko random, niin Gayn, kuin muidenkin osallistujien puolesta. Tuli itsekkin heitettyä yksi fighthistoriani huonoimmista fighteista, mutta eiköhän sitä kohta ala oppimaan, että suunnittelee fightejaan vähän enemmän etukäteen, eikä unohda siinä fightaamisen tiimellyksessä, että mitäs pitikään tehdä. Fightissa oli muutamia ihaaania asioita.
Nämä olivat kyllä yksi FFFightin, ei KOKO Ropeconin ihanimmista ilmestyksistä.
Kuten myöskin tämän herran paluu.
Fightin jälkeen pyörittiin vähän ja suunnattiinkin sitten jo saunaan sekä uimaan siihen mukavaan suolaiseen lammikkoon. Sen jälkeen oli taas kiire laittamaan tukkaa sekä naamaa ja kiiruhdettiin Discolarppiin.
Melko nopeasti siinä hyppiessä luovuin kengistä.
Seuraavana aamuna kuuntelin puolet Semihistoriallinen rooliasu: tekstiilit ja käsityötekniikat -luennosta. Luento oli avartava ja harminkin kun en sitä kokonaan ehtinyt kuuntelemaan. Luennoitsija selkeästi osasi hommansa ja tiesi asioista, eikä suoraan ruvennut huutamaan "NÄIN EI SAA TEHDÄ" materiaaleille ja tekniikoille, jotka eivät hänen mielestään olleet täysin toimivia. Automaattisesti rupesin vertaamaan tätä päässäni erääseen cosplayluentoon, jota aikoinaan kävin kuuntelemassa..
Rupesinkin miettimään, onkohan larppaajien keskuudessa ns. elitistilarppaajia, jotka valittavat toisten asujen jokaisesta asiasta? Uskoisin larppaajilla olevan rennompaa, kun miettii esimerkiksi Naruto-larpin Rock Leen sähköteippikulmakarvoja.. Tai, tällaisesta esimerkiksi olen kuullut, mutta kertokaa, jos olette kiinnittäneet huomiota asiaan.
Ropeconiin, höm. Oli hienoa käydä testaamassa arpivahaa arpivahatyöpajassa ja tehdä itselleen oikein mojova arpi.
Holy shit!
Arpivaha on aika jännää. Avainsana sen käsittelyssä on perusvoide, sillä tapaa se ei jumitu sormiin, kun sitä käsittelee. Vanhojen, ei paljon näkyvien arpien teossa pajan pitäjä suositteli pelkkää maskeerausta. Ymmärään kyllä hyvin, miksi. Vaha ei koskaan jähmety iholla kunnolla, koska ihminen on lämmin. Sen kanssa pitää siis olla koko ajan varovainen, ettei osu mihinkään. En tiedä, tuntuiko minusta vain, mutta ihan kuin se vaha olisi menettänyt vähän muotoaan siinä ajan kuluessa. Sitten kerottiin sellainenkin asia, että vahaa voi käytön jälkeen säilöä ja käyttää uudestaan, varsinkin jos ei ole maalannut sitä lainkaan. En itse tullut ajatelleeksi.
Sunnuntain viimeiseksi ohjelmaksi jäi live-tetris, jonka jälkeen istuttiin junassa kotia päin.
Yritin olla elegantti tai jotain.
Muuten, jos tämä viimein melkein nätiksi muokattu blogin ulkonäkö aiheuttaa jollekulle epilepsiaa, ilmoitelkaa niin voin tehdä asialle jotain.
Viime kirjoituksessani puhuin ensi vuoden cossien aloittamisesta. No, yllättäen en ole vielä aloittanut, niinkin naurettavan kuin "entä jos minä laihdun pois sen seitsemän kiloa, jonka matkustellessani lihoin?" -syyn varjolla. Sentään jotain pientä hauskaa sain aikaiseksi käsityön saralla viime viikonloppuna: ompelin itselleni mekon!
Kangas on aaaivan iiiihanaa, turkoosia kukallista hippikangasta, jossa on vielä sellaisia hauskoja ohuita kultaraitoja. Kankaan ostin viime vuonna Kuopion eurokankaan alesta ja nyt viimein sain aikaiseksi tehdä siitä jotain. Kun löysin kankaan, suunnittelin jonkinlaista olkaimetonta mekkoa, mutta sitten päädyin tällaiseen hauskaan amaterasuhippikaapuun. Amaterasu siksi, koska kaverillani oli aikoinaan paita, jossa oli samanlaiset hihat, mutta paita oli vartalonmyötäinen. Kun kaverini levitti kätensä, niin mieleeni putkahti vain Amaterasu. En tiedä vaikuttiko enemmän paidan keltainen väri, mutta..
Itse mekkoon! Kankaastahan paistaa mukavasti läpi, niin jotain säädyllistä tuon alla on pidettävä. Nyt se on ainakin löytänyt hyvin paikkansa uimareissuiltani, koska se on niin helppo vetäistä uimapuvun päälle.
Kuten huomata saattaa, mekko oli yksinkertainen tehdä, ompeli vain suoria kappaleita yhteen. Ainoastaan kangas aiheutti vähän hampaiden kiristelyä, koska se oli sellaista ryppyryppynamnam-kangasta, jota ei kuuluisi silitellä. Päivän homma tuo kolttu sitten loppujen lopuksi oli.
Pahoittelen teinipeilikuvailuani, toivotaan että siitä jotain selkoa saa.
