Vaatteet on mun aatteet.. Eiku.

Olen kahminut vuosien varrella matkaani joitakin vaatekappaleita ainoastaan cosplayn takia. Suurin osa siis on aivan hirvittäviä, mutta esitellääs vähän.

Ensimmäisen vaatekappaleen ostin Kuopion Fiorellasta ollessani 12-vuotias, ainoana syynä, se että se oli lähes samanlainen, kuin Final Fantasy VII:n Yuffiella. Tuolloin en vielä edes tiennyt cosplaysta mitään...


Pahoittelen törkyistä peiliä.

Verrataas hahmoon.


Ikuinen lempparini!

Paitaa kun vähän lyhentää ja jäljellä olevan siipukan käyttää tuoksi "huiviksi", städään, toimii.

Pakko kertoa tästä Yuffien fanituksesta hivenen.. Seiskanhan pelasin läpi ensimmäisen kerran ollessani jotain 9-vuotias. Tuolloin ystäväni kanssa odotimme kuin kuuta nousevaa, että olisimme 16-vuotiaita niin kuin Yuffie seiskan tapahtumien aikoihin. Tietenkin olimme hirveän kateellisia isosiskolleni, joka sattuneista syistä saavutti tuon iän ennen meitä...

Seuraava vaatekappale! Samassa pelissä pysytään, nyt hahmona on vain Tifa. Tämä on kyllä jotain aivan järkyttävää..


Kyllä, se on polvimittainen tekonahkahame.

Ja hahmo..


Ai että J-kupin tissit?

Hametta pitäisi hivenen lyhentää ja minun pitäisi hivenen topata tissejäni, mutta yksi kappale asuun löytyy, niin mikä ettei? Ihan tosissani en kyllä tiedä toteutanko tuota koskaan, mutta hame löytyi vintiltä, niin hamstrasimpa mukaan.. Oikeastaan näen hahmon eräälle kaverilleni soveltuvana, mutta hän ei ole oikein koskaan innostunut asiasta.

Etiäpäin! Seuraavana vaate jo julkistetulle hahmolle, Rubylle.



Kuva hahmosta muistinvirkistykseksi.


Valitettavasti taas tämä kuva, Rubysta löytyy niin onnettoman vähän kuvia.

Jonkun verran olen ehtinyt jo tuunaamaan paitaa, sillä kun sain sen, siinä oli hirveät pitsikaulukset ja kaksirivinapitus.

Viimeisenä tällainen yleishame, jolle en tiedä vielä mitään tiettyä hahmoa. Tarttui mukaan Ekokuopion ota ilmaiseksi -korista.


Täydellinen koulutyttöhame!

Tämän tähden aina tuijottelen niitä perussinisiä koulupukuja, jos jollain kivalla hahmolla sattuisi olemaan tuon mittainen hame! Ainoa hahmo mikä tähän hätään tulee mieleen, on Saki Hanajima Fruits Basketista. En tosin muista oikein mitään hahmosta, mutten ilmeisesti ainakaan ensimmäisellä animen katselukerralla hirveästi välittänyt.


Taitaa tuo minun hameeni olla liian tummakin tähän verrattuna.

Ainakin tuolla hameella taitaa ranskatar-tyylin jos ei muuta..

Härpäke nro 2

Minun on pitänyt jo kahteen coniin, jonne en ole jaksanut väsätä cossia, tehdä sellainen söpö pikku hattu, josta tulee nyörit kivasti leuan alle ja on niin paljon pitsiä, että oksettaa. Ensimmäinen kerta oli vuoden 2009 kirjamessut, jonne sitten tein seuraavan härpäkkeen:


Hei, olen härpäke!

Härpäke oli sitten niin hauska, että käytin sitä Ropeconissa lauantai-iltana. Discolarpissa se sitten pääsi oikeuksiinsa, nuo putkilot kun hohtavat UV-valoissa.



Toivon vielä löytäväni jostain hei, olen tulikärpänen -kuvan.

Ropeconiin sunnuntaille suunnittelin sitten väsääväni sen hatun, mutta kuinkas kävikään. Kehittelin taas jotain aivan muuta.


Näillä lähdettiin liikkeelle. Valkoisia jämäkankaita, tukikangasta, dyykattuja tekokukkia, pala patjaa, nättiä verkkoa, hiusklipsu sekä kuumaliimapyssy ja liimaa.

Leikkasin patjasta mukavan mallisen palan, jonka jälkeen tein siihen sopivat kangaspalat. Silitin niihin molempiin tukikankaat, ompelin yhteen, käänsin pienen reiän kautta, laitoin patjan palan sisälle ja ompelin käsin kiinni. Sitten ompelin satiinista putkilon, jonka käänsin oikein päin ja laitoin rautalankaa sisälle. Ompelin käsin sen kiinni alustaan (eli siihen kankailla päällystettyyn patjan palaseen) ja kiinnittelin sinne höyheniä, joiden päälle tekokukkia sekä viimeiseksi silaukseksi nätin verkkotylliasian. Hiusklipsun kiinnitin alle kuumaliimalla sekä ompelin siihen pienen kangaspalan, jota ompelin myös alustaan. Valmis härpäke numero 2 näyttää tältä:





Ainoat asiat, mitä härpäkkeeseen jouduin ostamaan, olivat se hiusklipsu (2,50€) sekä verkkotylliasia (ostin puoli metriä, maksoi 3,70€). Tällä hetkellä melko rahattomalle minulle se kävi mainiosti.

Animelapsi hikisten larppaajien maassa

Ropecon on vain Suomen parhaiten järjestetty con. Tosin joka vuosi ennen sinne menoa minua vain jänskättää, että olenko minä nyt tarpeeksi roolipeli-ihminen? Enhän minä ole koskaan kunnolla larpannutkaan! Jotenkin pelkään, että minut luokitellaan siihen fucking eksyneet animehörhölapset -kategoriaan, enkä viihdy koko tapahtumassa lainkaan. Väärässä olin tänäkin vuonna! Ainakin viihtymisestäni siis.

Perjantaina saavuimme niin myöhään, että kavereita moikattuani suuntasin smökkiin nukkumaan. Lauantaina heräsimme aikaisin, että sain laitettua kaverini hiukset nätisti. Otin nimittäin viikonlopun tavoitteekseni pitää kaverini hiukset söpöinä! Hän taisi kylläkin loppuvaiheessa kyllästyä koko touhuun.. Lauantain asumme siis!


Myö ollaan Karibianmeren haisevat jalkahikipiraatit, yarr.



Nyahahahaa, ryöstösaaliina lolitahame!



Julma salakuva toisen seuratessa FFFightia, voivoi.

Lauantaiaamu meni siis laittaessa tukkaa, mutta suuntasimme kuitenkin kolmeksi seuraamaan Visual Gay's random fightia, mikä tosiaan oli melko random, niin Gayn, kuin muidenkin osallistujien puolesta. Tuli itsekkin heitettyä yksi fighthistoriani huonoimmista fighteista, mutta eiköhän sitä kohta ala oppimaan, että suunnittelee fightejaan vähän enemmän etukäteen, eikä unohda siinä fightaamisen tiimellyksessä, että mitäs pitikään tehdä. Fightissa oli muutamia ihaaania asioita.


Nämä olivat kyllä yksi FFFightin, ei KOKO Ropeconin ihanimmista ilmestyksistä.


Kuten myöskin tämän herran paluu.

Fightin jälkeen pyörittiin vähän ja suunnattiinkin sitten jo saunaan sekä uimaan siihen mukavaan suolaiseen lammikkoon. Sen jälkeen oli taas kiire laittamaan tukkaa sekä naamaa ja kiiruhdettiin Discolarppiin.


Melko nopeasti siinä hyppiessä luovuin kengistä.

Seuraavana aamuna kuuntelin puolet Semihistoriallinen rooliasu: tekstiilit ja käsityötekniikat -luennosta. Luento oli avartava ja harminkin kun en sitä kokonaan ehtinyt kuuntelemaan. Luennoitsija selkeästi osasi hommansa ja tiesi asioista, eikä suoraan ruvennut huutamaan "NÄIN EI SAA TEHDÄ" materiaaleille ja tekniikoille, jotka eivät hänen mielestään olleet täysin toimivia. Automaattisesti rupesin vertaamaan tätä päässäni erääseen cosplayluentoon, jota aikoinaan kävin kuuntelemassa..

Rupesinkin miettimään, onkohan larppaajien keskuudessa ns. elitistilarppaajia, jotka valittavat toisten asujen jokaisesta asiasta? Uskoisin larppaajilla olevan rennompaa, kun miettii esimerkiksi Naruto-larpin Rock Leen sähköteippikulmakarvoja.. Tai, tällaisesta esimerkiksi olen kuullut, mutta kertokaa, jos olette kiinnittäneet huomiota asiaan.

Ropeconiin, höm. Oli hienoa käydä testaamassa arpivahaa arpivahatyöpajassa ja tehdä itselleen oikein mojova arpi.


Holy shit!

Arpivaha on aika jännää. Avainsana sen käsittelyssä on perusvoide, sillä tapaa se ei jumitu sormiin, kun sitä käsittelee. Vanhojen, ei paljon näkyvien arpien teossa pajan pitäjä suositteli pelkkää maskeerausta. Ymmärään kyllä hyvin, miksi. Vaha ei koskaan jähmety iholla kunnolla, koska ihminen on lämmin. Sen kanssa pitää siis olla koko ajan varovainen, ettei osu mihinkään. En tiedä, tuntuiko minusta vain, mutta ihan kuin se vaha olisi menettänyt vähän muotoaan siinä ajan kuluessa. Sitten kerottiin sellainenkin asia, että vahaa voi käytön jälkeen säilöä ja käyttää uudestaan, varsinkin jos ei ole maalannut sitä lainkaan. En itse tullut ajatelleeksi.

Sunnuntain viimeiseksi ohjelmaksi jäi live-tetris, jonka jälkeen istuttiin junassa kotia päin.


Yritin olla elegantti tai jotain.

Muuten, jos tämä viimein melkein nätiksi muokattu blogin ulkonäkö aiheuttaa jollekulle epilepsiaa, ilmoitelkaa niin voin tehdä asialle jotain.

Ihaaaana hippikolttu

Viime kirjoituksessani puhuin ensi vuoden cossien aloittamisesta. No, yllättäen en ole vielä aloittanut, niinkin naurettavan kuin "entä jos minä laihdun pois sen seitsemän kiloa, jonka matkustellessani lihoin?" -syyn varjolla. Sentään jotain pientä hauskaa sain aikaiseksi käsityön saralla viime viikonloppuna: ompelin itselleni mekon!

Kangas on aaaivan iiiihanaa, turkoosia kukallista hippikangasta, jossa on vielä sellaisia hauskoja ohuita kultaraitoja. Kankaan ostin viime vuonna Kuopion eurokankaan alesta ja nyt viimein sain aikaiseksi tehdä siitä jotain. Kun löysin kankaan, suunnittelin jonkinlaista olkaimetonta mekkoa, mutta sitten päädyin tällaiseen hauskaan amaterasuhippikaapuun. Amaterasu siksi, koska kaverillani oli aikoinaan paita, jossa oli samanlaiset hihat, mutta paita oli vartalonmyötäinen. Kun kaverini levitti kätensä, niin mieleeni putkahti vain Amaterasu. En tiedä vaikuttiko enemmän paidan keltainen väri, mutta..

Itse mekkoon! Kankaastahan paistaa mukavasti läpi, niin jotain säädyllistä tuon alla on pidettävä. Nyt se on ainakin löytänyt hyvin paikkansa uimareissuiltani, koska se on niin helppo vetäistä uimapuvun päälle.

Kuten huomata saattaa, mekko oli yksinkertainen tehdä, ompeli vain suoria kappaleita yhteen. Ainoastaan kangas aiheutti vähän hampaiden kiristelyä, koska se oli sellaista ryppyryppynamnam-kangasta, jota ei kuuluisi silitellä. Päivän homma tuo kolttu sitten loppujen lopuksi oli.

Pahoittelen teinipeilikuvailuani, toivotaan että siitä jotain selkoa saa.

Tracon, loppuvuosi, ensi vuosi?

Tracon ollaan saavuttu ja vähän toinnuttu. Mukavaa oli olla pitkästä aikaa conissa, josta tunteekin ihmisiä ja ymmärtää täysin mitä puhutaan.

Lauantai meni steampunk-henkisessä Lean asussa, joka oli hahmoni FFFightiin. Aamu olikin yhtä hötäkkää, kun heräilimme viiden jälkeen maskeeraamaan Alexia ja Alphonsea ja kahdeksaksi kiirehdimme treenaamaan Tampere-talon isolle lavalle. Tunnin treenin jälkeen korjailtiin maskeja ja maskeerattiin vielä vähän lisää ja kohta jo pyörittiinkin lavalla. Omaan osuuteeni olen suhteellisen tyytyväinen, puhe ei vain kertojana ollessani osunut aina kunnolla mikkiin. Summonointibattlen poisjäänti harmittaa vietävästi, mutta eihän sille mitään voi kun ei aika vain riitä. Viimeinen taistelu oli vain niin eeppinen, että kuolen nyt heti! AAAAA

Loppupäivä meni koomassa. Oli aivan kamalan kuuma ja yksisilmäisyys vei lopunkin ymmärryksen.

Sunnuntaina heitin päälleni Kunikon vankilapuvun, vaikken tietenkään muistanut hommata kenkiin mitään kiinnityssysteemejä. Hakaneuloilla siis taas mentiin. Aamulla kävin kuuntelemassa peruukkiluennon, mikä yllätti minut positiivisesti. Heillä oli muutakin asiaa kuin punanaamion peruukit ovat huonoja! Myös ryhmäcosplaykisan taso yllätti minut. Alkoi hävettää oma esiintyminen vuoden 2009 Cosplaygaalassa.. No, enää en suunnittele esiintymistäni viittä minuuttia ennen kisaa! ...Vaikka improvisointi onkin mukavaa, ei silti. Piste.

Tänä vuonna matka käy vielä varmaankin Ropeconiin, minne tuskin jaksan tehdä mitään erikoista. Kirjamessuille WCS:n karsintojakin tahtoisin katsomaan ja ehdottomasti Chibiconiin Kuopioon, mikäli tämä nyt järjestyy. Huhuja tapahtumasta olen ainoastaan kuullut, toivotaan siis parasta!

Luppoaikanani toivon mukaan jaksan väsätä cosseja niin ensi vuonna olisi helpompaa. Ainakin yhden cossin löin lukkoon kangasostoksia tehdessäni: Ruby Final Fantasy IX:stä.


En tee Amanon versiota tällä kertaa, paras kuva mikä minulla on, on Amanon.

Löysin täydellistä hamekangasta, hmm! Lisää ensi vuoden cosseista ja niiden väsäämisestä, kunhan pääsen alkuun.. Eli toivottavasti pian!

Welcome Lea

Traconin ykköspäivän puku on siis päätetty. Oma hahmo kyseessä, vaatteet hommattu vanhempien vintiltä, jossa pyörin päässäni ainoastaan yksi sana: steampunk. Voin kiittää äitiäni siitä, että hän on nuorempana käyttänyt jännittäviä vaatteita, eikä minun siis tarvitse ruveta ompelemaan tai askartelemaan muuta kuin tuo silmälappu, joka on kuvassa vielä kesken. Minut siis kohtaa ainakin Final Fantasy fightissa, ohjelman faneihin kun kuulun.

Toisena päivänä pyörin melko varmasti Kunikon vankilapuvussa. Dokuroakin olen pyöritellyt mielessä, mutta ehkä Kuniko olisi nyt kuitenkin kivempi.

Traconin jälkeen jossain vaiheessa ainakin voisin ruveta säätämään ensi vuoden pukuja. Kun on ollut taukoa melko paljon niin voisi jaksaa säätääkin ja olisihan ne käytettävissä ne eurokankaan lahjakortitkin, mmm! Mutta Traconia odotellessa.

Hei kuule Suomi (ja Distant Worlds)

Paluu Tukholman ja DISTANT WORLDSIN kautta on tapahtunut. Distant Worlds oli jotain upeaa. Näin NOBUO UEMATSUN (!) En olisi ikinä eläessäni voinut kuvitella, että voin nähdä jonkun henkilön, jota oikeasti fanitan (suurin osa fanittamistani henkilöistä on joko kuollut tai vetäytynyt julkisuudesta). Olen onnellinen.

Tietenkin tapahtumaan täytyi tulla cosplay päällä. Valintani oli White Mage -cossini viime vuoden Ropeconista. Tietenkin matkan varrella oli hankaluuksia, sillä rakastettava Air France sekä/tai KLM kadotti laukkuni, jossa olivat meikit, sekä joitakin puvun osia (kuten valkoinen toppi). Onneksi itse puvun sekä punaisen ihomaalin toi poikaystäväni. Ihan ok siitä sitten tuli, pienen säätämisen jälkeen.

Kuvia otettiin jonkun verran sekä haastateltiin johonkin blogiin. Jälkikäteen hävettää mitä tuossa tuli sanottua, tuntuu, että kuulostin ihan siltä etten oikeasti ymmärrä mikä konsertti ollenkaan edes on! Eipä kai siinä. Pitäisi joskus vaan sanoa ei..

Suomessa ollaan siis nyt ja vanhempien nurkissa. Traconia odottelen jo innokkaasti ja tietenkin onnistuin kehittämään jo kriisin pukujen suhteen. Alkuun oli suunnitelmana vetää omat hahmot kahden kaverin kanssa, mutta yksi ei pääse eikä ehken toinenkaan. Joten paniikki. Ei olisi jaksamista eikä kauheasti rahaakaan värkätä uutta vaikeaa cossia ja minulle on niiiiin kovin vaikeaa ajatella saapuvani conpaikalle ilman. Varsinkin kun tiedän tämän olevan viimeisiä mahdollisuuksia tämän vuoden puolella...!

Onhan minulla niitä cosseja siellä kaapissa, mutta uusintaan voisi laittaa ainoastaan Kunikon, sitä kun ei ole Suomessa nähty. Ongelma: piilarit. Näkö pitäisi tarkastaa ja testata millaiset kuukausipiilarit minulle sopii. Juankoskella en voi tätä tehdä, kun en vietä täällä niin pitkää aikaa ja Tampereelle palatessa ei ole tarpeeksi aikaa. Eli jos tekisin Kunikon paluun, olisi se taas väärän värisillä silmillä. Tämän voisin ehkä kestää, mutta koulupukuun olisi nyt viimein saatava se ase. Ja minä kun olen aivan palikka tuollaisen askartelun kanssa, niin tarvitsen varmaan kaksi kuukautta, että saan sen kasaan. Sitten olisivat vielä ne kengät, mutta se nyt ei tunnu aivan mahdottomalta.

Pitää nyt miettiä kovasti, jos löytäisin mieleni pohjukoista jonkun palikkacossin, jonka voisi väsätä.