Materiaaleista huomasin, että niiden kannattaa olla kevyitä. Yukataan käytin puuvillasatiinilta vaikuttavaa kangasta (ostin eurokankaan palapuolelta) ja pitsit olivat dyykatusta pitsiverhosta. Pakkohan minun oli vuorittaakin se, että olisi sisäpuoleltakin nätti. Joten melko painava kokonaisuushan siitä tuli.
Obiin taas käytin normaalia ohuempaa vakosamettia ja tietysti vuoritin senkin. Pitsit laitoin ylä- ja alareunaan, mikä nyt ei tietenkään ollut järkevää, kun taitellessa se menee piiloon.
Halusin välttämättä geisha obin, joten pääsin myös väkräämään muita härpäkkeitä, joita sen tekemiseen tarvitaan. Asiasta oikeasti tietävillä voisi olla hirvittävän hauskaa viitelmieni kanssa. Ohjeen muuten katsoin täältä. Niin enhän minä tietenkään sitä itse taiteillut päälleni, vaan pistin miehekkäämmän puoliskoni hommiin.
Kuvia kivasta kuvauspalvelusta, kuvaajana Santtu Pajukanta!
Peruukkina oli Kabun Kuja cossissaan käyttämä peruukki. Silmälappua käytin kesällä Traconissa Lealla. Sen syntyprosessi oli ihan hauska, löysin äidin kangaskaapista tekonahkaa, otin isältä vanhoja moottorisahan osia ja leikkasin dödöpullon korkin puoliksi, sisälle violetti höyhen ja voíla.
Hän oli siis Lea.
Ja vielä muutama kuva Kabusta minusta siitä kuvauspalvelusta. Tai Davy Crocketista ja minusta. Edelleen Santtu Pajukanta kuvaajana.
Innostus Davy Crocketiin tuli kun löysimme Uffilta tuon karvalakin kolmella eurolla. Sitten palasimme viiden euron päivänä ja löysimme takin ja housut, joita vähän muokattiin. Musketti taasen lainattiin kaverilta. Ainakin kirja- ja ruokamessujen puolella olleet kolme- neljäkymppiset olivat innoissaan puvusta: "On Crockettikin lähtenyt liikkeelle" "Minnekäs se Crockett on matkalla?".
Älysin muuten ettei tullut otettua yhtäkään kuvaa obista takaa. No sen puutteessa katselkaa tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti