Töitä sekä mielelle että käsille

Suunnattoman huonoja ideoita, ojasta allikkoon ja sitä rataa.

2011-03-13T14:45:00.001+02:00

Aina välillä sitä saa aivan suunnattoman huonoja ideoita. Asioita, joita ei missään nimessä pitäisi toteuttaa.

Häpeäkseni minun täytyy myöntää, että tällaisista "mätkintäpeleistä" minulle tutumpia ja nostalgisempia ovat Dead or Alive -sarjan pelit kuin Tekkenit. DOA:ssa kaikki naishahmot ovat yhtä tissipeppufanserviceä, vaikken kylläkään tiedä onko asian laita yhtään häävimpi Tekkeneissäkään. Kummassakaan sarjassa juonesta tai hahmosuunnittelusta ei kannata yrittääkään puhua.

Tietenkin minulla cossihaaveita KAHDESTA hahmosta DOA:sta, kun ne ovat niiiiin nostalgisia ja yhyyhyy.

Ensimmäisenä hahmo, jolla tykkään eniten pelata: Kasumi.

Tissit check. Peppu check.

DOA:ssa on onneksi paljon pukuvaihtoehtoja. Ensiksi mietin DOA 1. pupupukua, joka on sellainen ihonmyötäinen, vaaleanpunainen kokopuku, tupsutossuilla ja pupunkorvilla (ja siinä pyörähdyksessä kirsikanlehtien tilalla on porkkanoita..). Vaikka puku aiheuttaakin repeilyä (ainakin minun mielessäni) taidan päätyä koulupukuun.

Saisinpa ainakin tekosyyn tehdä tuollaisen kivan koulupuvun.

Toisena Ayane, uuh nostalgia. DOA 1. Ayane on lisähahmo, jota vastaan pääsee taistelemaan toiseksi viimeisenä, mikäli on pelannut edeltävät viiteen minuuttiin.

Pidän niin kovasti tästä musiikista.

Ayanella on myös kivoja pukuja.

Sitten hahmo, mihin innostus tuli vähän toista kautta. Aloitin capoeiran tämän vuoden alussa ja heti ensimmäisellä tunnilla mieleeni tuli vain Eddie Tekkenistä. Sitten muistin, että myöhemmissä osissahan on myös joku naiscapoerista.. Vähän aikaa asia pyöri mielessäni, sitten minun oli pakko ruveta ottamaan vähän selvää hahmosta.

...

Tähän mennessä en ole löytänyt yhtäkään pukua, jossa hänellä olisi yhtään enempää vaatteita päällä. Tekkeneissähän voi kyllä muokata hahmon vatteita melkeinpä mielin määrin, mutta en nyt tiedä onko se sama asia.. Noh, ollaanhan sitä oltu alasti ennenkin.

Ei siinä mitään jos pukeutuminen olisi ainoa miinus, mutta hahmo itsekin.. Tekkenpediaa lainaten: Christie's scarce clothing and flirtatious mannerisms give many the impression that Christie was added merely as fan service to the cast.

Katsoin youtubesta kaiken mitä hahmosta löysin ja niiden perusteella Christie haluaa auttaa isoisäänsä ja etsii Eddietä tai kiukuttelee tälle. No, mitä voi olettaakaan..

Tässä ollaan siis valitsemassa cossattavaa hahmoa aivan väärällä tavalla kaikin tavoin. Ei ole pelattu kyseistä peliä, eikä muutenkaan tiedetä koko hahmosta paljon mitään. Silti minä vahingossa peruukki. Ja tietenkin se peruukki on aivan täydellinen.

Rusketuksen tekeminen kiinnostaisi myös minua kauheasti. Muutenkin kiinnostaa, että kuinka lähelle tuota hahmoa itseni saisin.

Yritän saada uudempia Tekkeneitä lainaan, niin olen pelannut edes peliä, jossa hahmo esiintyy. Ehkä puku antaisi innostusta harjoittelulle? Vaikkakaan ei sitä ainakaan kesään mennessä ehdi ihmeitä oppimaan..

Tällaiset kuvat ovat vain niin inspiroivia..

Ruby

2011-02-27T13:47:00.013+02:00

Muutama sana Rubysta, ilman kuvia (vääntelenpä vähän veistä haavassani).
Paidan muokkasin eräästä vanhasta, karmeasta paidasta, jonka löysin vanhempieni luota. Hihoihin tungin ovelasti tylliä, matkien Ilonaa, ja Chibiconissa ompelin kaula-aukon kiinni rintaliiveihin, kun tuntui, ettei se pysy millään paikoillaan.

Kovasti yritin saada tissejäni esiin täytteillä ja varjostuksilla, muttei noista mitään megaboobseja kuitenkaan tullut. Ajatellen, että niiden olisi pitänyt olla tällaiset:

Hameessa käytin morsiussatiinia, enkä voi ymmärtää, kuinka minulla kesti niin kauan sen vekityksen tekemiseen.. Kitaconissa vekit eivät vielä olleet uskoneet, kuinka niiden kuuluu olla, mutta Chiconiin mennessä sain ne viimein silitettyä paikoilleen. Enkä tietenkään jaksanut Chiconissa hommata kunnon kuvia tästä. Myöhemmin sitten.

Tilasin peruukin ebaysta ja matkalla Kiinasta Suomeen siihen oli ilmestynyt otsatukka. Eihän siinä voinut muuta kuin kirota ja hommata lisäkuitua. Kuitu oli vähän vaaleampaa kuin peruukissa, joten laitoin raitoja ympäriinsä peruukkia. Innostuin myös lisäämään valkeaa kuitua raitoina, että peruukista tulisi vähän eläväisempi. Kuitu päätti sitten kiusata minua: se ei ymmärtänyt suoristua, vaikka kaadoin kiehuvaa vettä päälle viisi kertaa! Vasta kun otin hiustenkuivaajan käteen, alkoi tapahtua.

Lopputulosta. Kiitos kuvasta Miika Ojamo.

Tuo ihme hiushärpäkekin vei yllättävän paljon aikaa. Käytin itsevärjäämääni vuorisilkkiä, josta tein valmiin pannan, jonka niskassa oli kuminauha. Itse pannan vääntelyyn arvelin riittävän tunnin, mutta menikin neljä..

Hanskoihin en ole oikein tyytyväinen. Ajanpuutteen takia jouduin ostamaan valmiit hankat, joita sitten muokkasin. Nämä voisin yrittää tehdä uudestaan kokonaan itse, jos joskus riittää aikaa.

Vertailu: cossi sekä peli.

Kaksi kylmää conia.

2011-02-21T18:35:00.008+02:00

Nyt on reissattu ensin Kemiin katselemaan Kitaconia ja vielä Kuopioon Chibiconia. Alkuun haaveissa oli Yuffien valmistuminen toiseen ja Rubyn toiseen tapahtumaan, mutta koska jäin tyytyväisenä vain laiskottelemaan saatuani Rubyn paidan ja hameen valmiiksi, hädin tuskin Ruby valmistui Kitaconiin. On se vaan niin hämäävää kun saa vaatekappaleet tehtyä, niin kuvittelee, etteihän se loppu ole kuin yhden illan homma.. Oppia ikä kaikki.

Minulle on käynyt vielä niin kurjasti, että armas kameraiseni on rikkoontunut ja siellä olleet ihanat making of ynnä muut blogikirjoituksiin otetut kuvat ovat kadonneet. Eikä tässä nyt johonkin aikaan ole välinettä millä ottaa kuvia blogiteksteihin, ää. Onneksi on kuvauspalvelu, niin sain todisteita tuon puvun olemassaolosta. Kiitos siis Miika Ojamolle Kitaconissa ja Santtu Pajukannalle Chibiconissa!

Kitaconissa tuli pyörittyä väsyneenä vähän nukutun viikon ja junassa torkahdellun yön jälkeen. Tarkoitukseni oli mennä edellisenä päivänä ystäväni luo Rovaniemelle, josta olisimme autoilleet Kemiin, mutta VR ei pettänyt tälläkään kertaa odotuksia: silloin kun junan olisi pitänyt olla Tampereella, ei se olut pääsyt edes lähtemään Helsingistä. Vaihdoin yöjunaan Kemiin ja olin perillä kello kuusi aamulla. Oli erittäin nautinnollista nukkua aseman penkeillä yhdeksään asti.

Toisin kuin Kitaconin sivuilla väitettiin, tapahtumapaikalle pääsi jo kello kymmenen, jolloin menin törkeästi vessaan vaihtamaan cossia päälle.

Ohjelmaa ei ollut paljon. Kävin katsomassa ainoastaan Cosplay ja ulkonäkö -luentoa, tarkoituksena oli käydä katsommassa myös cosplaykisaa, mutta muistimme alkamisajan väärin ja olimme ystäväni kanssa verestämässä muistojamme kiinalaisessa, jossa kävimme syömässä myös vuoden 2009 Kitaconissa. Huomattuamme kisan jo menneen, päätimme lähteä Rovaniemelle.

Kuvia, kiitos Miika Ojamo!

Lidl-kassi sopii oikein hyvin Rubylle.

Chibiconissa seuraavana viikonloppuna tuli hämmenneltyä turrien määrää, niin cosplaykilpailussa, kuin conissa yleensäkin. Vuodenaikaan nähden puvut olivat kyllä varsin käteviä, työnkulmalla kun sisälläkin tahtoi olla hyvin kylmä. Tuli kyllä todettua, etteivät talvi ja cosplay sovi yhteen!

Juuri kylmyyden takia en millään viitsinyt liikkua muihin tiloihin, vaikka tanssimattoilu olisi kyllä houkuttanut.. Lähinnä tuli pyörittyä vain tuttujen kanssa, vaikkakin tuntui, että heitä oli vähemmän edelliseen Chibiconiin verrattuna.

Tässä vielä Chibiconiani kuvallisessa muodossa, kiitos Santtu Pajukanta.

Kohti prinsessahelmoja!

2010-12-12T14:23:00.009+02:00

Olen ollut vähän aikaansaava viime aikoina! Tein tässä viikonlopun aika itselleni kaksi valkeaa alushametta. Jos käytän vain toista, voin olla fluff, jos käytän molempia, voin olla FLUFF.

Hameisiin meni yksi jostain dyykattu valkea lakana ja ostinkohan minä nelisen metriä sitä vielä lisää. Että jos tämä ei nosta, niin ei sitten mikään!

Rypyttämiskiintiöni on kyllä ihan täynnä. Näen varmasti painajaisia siitä, kun rypytyslanka katkeaa viidennensadan kerran, kaksikymmentäsenttiä nätisti rypytettyä kangasta valahtaa suoraksi ja käteen jää se langanpätkä ivallisesti heilumaan kysyen: "milläs nyt rypytät?". Jostain syystä rypytys ei vain tahtonut onnistua. Loppuvaiheen rypytykset eivät enää olekaan niin tasaisen kauniita kuin alkuun...

Ja ne langanpätkät. Ne eivät lopu koskaan. Koko ompeluprosessin ajan olen leikannut pois jokaisen näkemäni langanpätkän ja silti niitä riittää. Ehkä joskus puolen vuoden päästä pääsen eroon niistä..

Kuvallisia todisteita feat kämppiksen huone:

Fluff.

Fluff.

FLUFF.

Katselin myös Rubyn hamekangasta, mutta katseluasteelle jäi vielä.

Oikeita cosseja odotellessa...

2010-12-08T20:07:00.016+02:00

Joskus ompelin sen hauskan yukatan kirjamessuille. Apuja siihen katsoin tältä sivustolta. Alkuun pääseminen tuntui kamalan hankalalta, koska ompelusanasto ei aivan kaikin puolin ole hallussa, joten useassa kohtaa tahtoi mennä sormi suuhun, että mitä ihmettä tämä nyt yrittää sanoa (olisi myös nopeuttanut työskentelyä jos olisin ymmärtänyt, että kappaleet ovat suoria, enkä olisi tuskastellut sitä tosiseikkaa ettei missään ole edes kuvia kappaleista...). Mutta loppujen lopuksi kyllä se ihan hyvä ohje oli, huomioonottaen se tosiseikka, että minun oli pakko vähän improvisoida tämänkin kanssa. En vain jaksa keskittyä tuollaisiin kirjoitettuihin ohjeisiin.

Materiaaleista huomasin, että niiden kannattaa olla kevyitä. Yukataan käytin puuvillasatiinilta vaikuttavaa kangasta (ostin eurokankaan palapuolelta) ja pitsit olivat dyykatusta pitsiverhosta. Pakkohan minun oli vuorittaakin se, että olisi sisäpuoleltakin nätti. Joten melko painava kokonaisuushan siitä tuli.

Obiin taas käytin normaalia ohuempaa vakosamettia ja tietysti vuoritin senkin. Pitsit laitoin ylä- ja alareunaan, mikä nyt ei tietenkään ollut järkevää, kun taitellessa se menee piiloon.

Halusin välttämättä geisha obin, joten pääsin myös väkräämään muita härpäkkeitä, joita sen tekemiseen tarvitaan. Asiasta oikeasti tietävillä voisi olla hirvittävän hauskaa viitelmieni kanssa. Ohjeen muuten katsoin täältä. Niin enhän minä tietenkään sitä itse taiteillut päälleni, vaan pistin miehekkäämmän puoliskoni hommiin.

Kuvia kivasta kuvauspalvelusta, kuvaajana Santtu Pajukanta!

Peruukkina oli Kabun Kuja cossissaan käyttämä peruukki. Silmälappua käytin kesällä Traconissa Lealla. Sen syntyprosessi oli ihan hauska, löysin äidin kangaskaapista tekonahkaa, otin isältä vanhoja moottorisahan osia ja leikkasin dödöpullon korkin puoliksi, sisälle violetti höyhen ja voíla.

Hän oli siis Lea.

Ja vielä muutama kuva Kabusta minusta siitä kuvauspalvelusta. Tai Davy Crocketista ja minusta. Edelleen Santtu Pajukanta kuvaajana.

Innostus Davy Crocketiin tuli kun löysimme Uffilta tuon karvalakin kolmella eurolla. Sitten palasimme viiden euron päivänä ja löysimme takin ja housut, joita vähän muokattiin. Musketti taasen lainattiin kaverilta. Ainakin kirja- ja ruokamessujen puolella olleet kolme- neljäkymppiset olivat innoissaan puvusta: "On Crockettikin lähtenyt liikkeelle" "Minnekäs se Crockett on matkalla?".

Älysin muuten ettei tullut otettua yhtäkään kuvaa obista takaa. No sen puutteessa katselkaa tätä.

Muuten vain olostaan vaikean tekevä pantsutapaus

2010-11-03T14:43:00.006+02:00

Pyörähdin katsomassa World Cosplay Summitin karsintoja. Kisan taso yllätti! Kaikilla tuntui olevan mietitty esitys, harjoittelulla oli saanut aikaan aivan mahtavia esityksiä! En sano sillä, etteikö olisi harjoiteltu ja tiedän kyllä miten vaikeaa asioita on ajoittaa, mutta yhden esityksen kohdalla tuli melkein itku silmään, kun ajattelin kuinka hyvä se olisi ollut kun liikkeet olisivat tulleet ajallaan. Puvutkin olivat tasokkaita. Mutta tosiaan, yksi esitys oli kyllä ylitse muiden, eikä siinä viitsinyt jäädä odottelemaan edes palkintojenjakoa.

Oikeanlaisten peruukkien puutteessa päädyin tekemään viimeinkin sellaisen lyhyen yukatan, josta olen haaveillut ja koska olen ihan hullaantunut steampunkkiin.. Niin.

"Otetaan nyt vaan joku kuva, jota voin esitellä blogissa"

Yritän ehtiä kirjoittelemaan yukatan ompeluprosessista ja voisi laittaa kivempia kuvia puvusta, kunhan saan ne.

Minä olen elossa!

2010-10-07T13:17:00.010+03:00

Päivittelyä täältä sängynpohjalta viimein! Olen maannut raatona tässä kaksi päivää kiitos Chibiconin minihameiluni. Ei sitä tarvitsisi niin puku-uskollinen olla, ettei laita edes ihonvärisiä sukkahousuja..

Chibiconissa siis olin viime viikonloppuna ja cosplaykisaan menin Kunikolla. Pukuun jouduin uusimaan kengät ja hameen ja nyt oli bumerangikin matkassa. Bumerangia oli kyllä hyvin mielenkiintoista väsätä kerrostaloasunnossa..

Sisustin parvekkeemme uusiksi..

Liikkumatila huoneessamme oli melko vähissä sen pari viikkoa.

Kämppikseltä sai kuulla huomattavasti maalinkärystä. Mutta tyytyväinen bumerangiin olen, vaikkei nyt toteutunutkaan idea, että sen voisi avata ja sulkea "julkisesti". Eli avaamis- ja sulkemismahdollisuus siinä on, mutta avaamisen jälkeen keskelle täytyy lisätä "keskikoristeet", niin ei voinut kisassakaan esitellä, miten tekninen tämä minun vekotin on. Jos haluaisin tuon saada aikaan, niin pitäisi koko homma ottaa uusiksi, joten taidanpa antaa tämän hahmon jo olla ja siirtyä kohti seuraavia haasteita.

Vielä kuvia Kunikosta!

Tämä voisi olla viimeinkin viimeinen merkintä Kunikosta, tuntuu etten ole muusta puhunutkaan koko blogitushistoriani aikana. Katsotaan jos bumeangin väsäämisestä jotain saisi kasaan, kuvia kun ei tietenkään mistään vaiheesta älynnyt ottaa.

Namnam koulupukuja sekä kuolacosseja

2010-08-07T22:07:00.004+03:00

Olen viime aikoina katsonut melko.. suoraansanottuna laaduttomia animesarjoja. Tai sellaisia mukavia saippuaoopperakliseehöpönlöökunootihana-sarjoja (minähän siis rakastan sellaisia *PIIP* ÄRSYTTÄVIÄ SARJOJA MISSÄ KAKSI HAHMOA KYTISTÄÄ TOISTENSA KIMPUSSA KOKO SARJAN JA EHKÄ JOPA MELKEIN PUSSAAVAT VIIMEISESSÄ JAKSOSSA JA KOKO *PIIP* SARJA ON PELKÄSTÄÄN SITÄ), niin siis näissä sarjoissa hahmoilla on kuitenkin ollut aivan liian söpöt koulupuvut. Miksi juuri näillä on kivat puvut, kun sarjoissa menee hermo ääninäyttelijöiden, juonen ja hahmojen itsensäkin kanssa? Kummankin näistä sarjoista aion katsoa loppuun ihan sen tähden, että niistä löytyisi jotain hyvää ja minulla olisi edes jokin syy (pliiis!) tehdä itselleni ihana koulupuku (tällä hetkellä minulla on pakkomielle TEHDÄ KOULUPUKUJA, ANTAKAA MINULLE KOULUPUKU, KOULUPUKUUUUUU~).

Ensimmäinen sarja, jonka jo ehdin katsoa loppuun, on Myself;Yourself. Anime kertoo pojasta, joka palaa kotikaupunkiinsa viiden vuoden jälkeen, mutta huomaa hänen ennen niin iloisen ja hymyilevän lapsuudenystävänsä muuttuneen...

Myself;Yourselfin yhden hahmon ääninäyttelijää en vain voi käsittää: Aoi Oriben. Äänen kimakkuus saa harkitsemaan mute-napin painamista.

Kuvastakin voi päätellä, mutta se on PAHEMPAA..

Mutta ne koulupuvut, ne ovat niiiiiin kauniita.

Yhtä hahmoa voisin jopa harkita. Alkuun hän oli ärsyttävä "hei olen kiltti naapurintyttö ja leivoinpas vähän omenapiirakkaa" -tyyppi, mutta myöhemmin hänestä paljastuu ihan hauskoja piirteitä.

Asami Hoshino

Se toinen sarja, Happiness! 12-osaisen sarjan ensimmäisen jakson nimi on Valentine... Hmm.. Sarjassa on koulu, jossa on maagi- ja normaalipuoli. Tarina alkaa ystävänpäivästä, jolloin kaikki ovat liikkeellä jakaakseen suklaata ihastuksilleen. Haruhi Kamisaka on aina halunnut antaa suklaata pojalle, joka pelasti hänet pienenä ja sai ryhtymään maagiksi.. Hmmmmmmmm.

Sarjassa maageilla on samantapaiset puhuvat sauvat kuin Magical Girl Lyrical Nanohassa. Taikoja tehdessä pitää kuitenkin aina lausua myös loitsu.

Ne koulupuvut, ne ovat ihania värioksennuksia. <3

"Kun värit saavat kuolasi valumaan, ja olo on kuin endorfiiniä söisi."

Yksi hahmo pitää esitellä erityisesti, Jun Watarase. Hänessä nyt ei ole muuta erkoista kuin, että hän on poika, joka pukeutuu tytöksi.

"Näytän paremmalta näissä vaatteissa."

Nyt tarvitaan joku nätti poika cossaamaan häntä! Aiheeseen liittyen täytyy mainita eräs toinenkin henkilö, jonka cossin nähdessäni pissisin hunajaa. Tämä siis, mikäli cossaaja olisi mies.

Peruukkeja ja asuja tiuhaan vaihteleva super"nainen" Momoko Shangri-lasta.

Nyt vauhtiin päästyäni esiteltäköön vielä yhdet herrat.

Old Man Loli, Old Man Army sekä Old Man Camera, olkaa hyvät.

Näiden herrojen cossaamiseen liittyy vahvasti hahmoon eläytyminen, ei niissä ole mitään kivaa, jos ne on vaan vakavia. Tai no, Old Man Loli... Niin kuitenkin, jos jossain näkisin, niin kuolisin.

Innostuinpa nyt vallan. Voinkin jännittää, että teenkö tässä lähitulevaisuudessa niin monta koulupukua, etten enää koskaan moiseen projektiin ryhdy.

...

KOULUPUKUJAAAAAA~

Kenkäkriisejä osa 1/liikaa

2010-08-05T21:37:00.005+03:00

Vielä vähän tästä iän ikuisesta Kuniko cossista! Valitan, mutta tällä hetkellä pidän kovasti sormiani ja varpaitani ristissä, että joku työpaikkahaastatteluista tuottaisi tulosta ja minulla olisi varaa hommata tarvikkeita, eikä mennä sen varassa mitä kaapista tai tutuilta löytyy.

Kunikon koulupuvun kengät ovat siis yöunieni menetyksen syy. Katsotaanpa niitä vähän.

Yhden version kengistä olen tehnyt, mutta puolivälissä huomasin, ettei siitä tule mitään, niin en ole tehnyt niitä edes loppuun.

Me olemme fiasko.

Kuinka ollakaan, Suomeen tultuani katsoin läpi vanhat kenkäni, ja mitä löysinkään, TÄYDELLISET KENGÄT.

Me ollaan ihqt ja Imp voi nukkua öisin<3<3<3

Katsokaa nyt täältä takaakin.

Verratkaa.

No vähän päänvaivaa täytyy tietysti olla, eihän cossaaminen voi olla liian helppoa. Pohjien pitäisi olla valkeat. Aiemmin testatessani totesin kaksi maalia käyttökelvottomiksi: öljyvärit ja sellaisen sprayn. Nyt testaan tällaista.

Ja taustalla muun muassa Ropeconin rastat.

Pesin siis kengänpohjat ja annoin kuivua, sitten levitin värin ja nyt vain toivotaan.

Älkää rapisko ympäri kämppää, ei edes ympäri conaluetta, jooko?

Kengissä on jäljellä vielä päällystys ja kaikenmoinen mukava askartelu, mutta ensin jännitetään revinkö hiukset päästäni noiden pohjien vuoksi.

Vaatteet on mun aatteet.. Eiku.

2010-08-01T02:50:00.015+03:00

Olen kahminut vuosien varrella matkaani joitakin vaatekappaleita ainoastaan cosplayn takia. Suurin osa siis on aivan hirvittäviä, mutta esitellääs vähän.

Ensimmäisen vaatekappaleen ostin Kuopion Fiorellasta ollessani 12-vuotias, ainoana syynä, se että se oli lähes samanlainen, kuin Final Fantasy VII:n Yuffiella. Tuolloin en vielä edes tiennyt cosplaysta mitään...

Pahoittelen törkyistä peiliä.

Verrataas hahmoon.

Ikuinen lempparini!

Paitaa kun vähän lyhentää ja jäljellä olevan siipukan käyttää tuoksi "huiviksi", städään, toimii.

Pakko kertoa tästä Yuffien fanituksesta hivenen.. Seiskanhan pelasin läpi ensimmäisen kerran ollessani jotain 9-vuotias. Tuolloin ystäväni kanssa odotimme kuin kuuta nousevaa, että olisimme 16-vuotiaita niin kuin Yuffie seiskan tapahtumien aikoihin. Tietenkin olimme hirveän kateellisia isosiskolleni, joka sattuneista syistä saavutti tuon iän ennen meitä...

Seuraava vaatekappale! Samassa pelissä pysytään, nyt hahmona on vain Tifa. Tämä on kyllä jotain aivan järkyttävää..

Kyllä, se on polvimittainen tekonahkahame.

Ja hahmo..

Ai että J-kupin tissit?

Hametta pitäisi hivenen lyhentää ja minun pitäisi hivenen topata tissejäni, mutta yksi kappale asuun löytyy, niin mikä ettei? Ihan tosissani en kyllä tiedä toteutanko tuota koskaan, mutta hame löytyi vintiltä, niin hamstrasimpa mukaan.. Oikeastaan näen hahmon eräälle kaverilleni soveltuvana, mutta hän ei ole oikein koskaan innostunut asiasta.

Etiäpäin! Seuraavana vaate jo julkistetulle hahmolle, Rubylle.

Kuva hahmosta muistinvirkistykseksi.

Valitettavasti taas tämä kuva, Rubysta löytyy niin onnettoman vähän kuvia.

Jonkun verran olen ehtinyt jo tuunaamaan paitaa, sillä kun sain sen, siinä oli hirveät pitsikaulukset ja kaksirivinapitus.

Viimeisenä tällainen yleishame, jolle en tiedä vielä mitään tiettyä hahmoa. Tarttui mukaan Ekokuopion ota ilmaiseksi -korista.

Täydellinen koulutyttöhame!

Tämän tähden aina tuijottelen niitä perussinisiä koulupukuja, jos jollain kivalla hahmolla sattuisi olemaan tuon mittainen hame! Ainoa hahmo mikä tähän hätään tulee mieleen, on Saki Hanajima Fruits Basketista. En tosin muista oikein mitään hahmosta, mutten ilmeisesti ainakaan ensimmäisellä animen katselukerralla hirveästi välittänyt.

Taitaa tuo minun hameeni olla liian tummakin tähän verrattuna.

Ainakin tuolla hameella taitaa ranskatar-tyylin jos ei muuta..

Härpäke nro 2

2010-07-31T22:04:00.001+03:00

Minun on pitänyt jo kahteen coniin, jonne en ole jaksanut väsätä cossia, tehdä sellainen söpö pikku hattu, josta tulee nyörit kivasti leuan alle ja on niin paljon pitsiä, että oksettaa. Ensimmäinen kerta oli vuoden 2009 kirjamessut, jonne sitten tein seuraavan härpäkkeen:

Hei, olen härpäke!

Härpäke oli sitten niin hauska, että käytin sitä Ropeconissa lauantai-iltana. Discolarpissa se sitten pääsi oikeuksiinsa, nuo putkilot kun hohtavat UV-valoissa.

Toivon vielä löytäväni jostain hei, olen tulikärpänen -kuvan.

Ropeconiin sunnuntaille suunnittelin sitten väsääväni sen hatun, mutta kuinkas kävikään. Kehittelin taas jotain aivan muuta.

Näillä lähdettiin liikkeelle. Valkoisia jämäkankaita, tukikangasta, dyykattuja tekokukkia, pala patjaa, nättiä verkkoa, hiusklipsu sekä kuumaliimapyssy ja liimaa.

Leikkasin patjasta mukavan mallisen palan, jonka jälkeen tein siihen sopivat kangaspalat. Silitin niihin molempiin tukikankaat, ompelin yhteen, käänsin pienen reiän kautta, laitoin patjan palan sisälle ja ompelin käsin kiinni. Sitten ompelin satiinista putkilon, jonka käänsin oikein päin ja laitoin rautalankaa sisälle. Ompelin käsin sen kiinni alustaan (eli siihen kankailla päällystettyyn patjan palaseen) ja kiinnittelin sinne höyheniä, joiden päälle tekokukkia sekä viimeiseksi silaukseksi nätin verkkotylliasian. Hiusklipsun kiinnitin alle kuumaliimalla sekä ompelin siihen pienen kangaspalan, jota ompelin myös alustaan. Valmis härpäke numero 2 näyttää tältä:

Ainoat asiat, mitä härpäkkeeseen jouduin ostamaan, olivat se hiusklipsu (2,50€) sekä verkkotylliasia (ostin puoli metriä, maksoi 3,70€). Tällä hetkellä melko rahattomalle minulle se kävi mainiosti.

Animelapsi hikisten larppaajien maassa

2010-07-30T16:44:00.002+03:00

Ropecon on vain Suomen parhaiten järjestetty con. Tosin joka vuosi ennen sinne menoa minua vain jänskättää, että olenko minä nyt tarpeeksi roolipeli-ihminen? Enhän minä ole koskaan kunnolla larpannutkaan! Jotenkin pelkään, että minut luokitellaan siihen fucking eksyneet animehörhölapset -kategoriaan, enkä viihdy koko tapahtumassa lainkaan. Väärässä olin tänäkin vuonna! Ainakin viihtymisestäni siis.

Perjantaina saavuimme niin myöhään, että kavereita moikattuani suuntasin smökkiin nukkumaan. Lauantaina heräsimme aikaisin, että sain laitettua kaverini hiukset nätisti. Otin nimittäin viikonlopun tavoitteekseni pitää kaverini hiukset söpöinä! Hän taisi kylläkin loppuvaiheessa kyllästyä koko touhuun.. Lauantain asumme siis!

Myö ollaan Karibianmeren haisevat jalkahikipiraatit, yarr.

Nyahahahaa, ryöstösaaliina lolitahame!

Julma salakuva toisen seuratessa FFFightia, voivoi.

Lauantaiaamu meni siis laittaessa tukkaa, mutta suuntasimme kuitenkin kolmeksi seuraamaan Visual Gay's random fightia, mikä tosiaan oli melko random, niin Gayn, kuin muidenkin osallistujien puolesta. Tuli itsekkin heitettyä yksi fighthistoriani huonoimmista fighteista, mutta eiköhän sitä kohta ala oppimaan, että suunnittelee fightejaan vähän enemmän etukäteen, eikä unohda siinä fightaamisen tiimellyksessä, että mitäs pitikään tehdä. Fightissa oli muutamia ihaaania asioita.

Nämä olivat kyllä yksi FFFightin, ei KOKO Ropeconin ihanimmista ilmestyksistä.

Kuten myöskin tämän herran paluu.

Fightin jälkeen pyörittiin vähän ja suunnattiinkin sitten jo saunaan sekä uimaan siihen mukavaan suolaiseen lammikkoon. Sen jälkeen oli taas kiire laittamaan tukkaa sekä naamaa ja kiiruhdettiin Discolarppiin.

Melko nopeasti siinä hyppiessä luovuin kengistä.

Seuraavana aamuna kuuntelin puolet Semihistoriallinen rooliasu: tekstiilit ja käsityötekniikat -luennosta. Luento oli avartava ja harminkin kun en sitä kokonaan ehtinyt kuuntelemaan. Luennoitsija selkeästi osasi hommansa ja tiesi asioista, eikä suoraan ruvennut huutamaan "NÄIN EI SAA TEHDÄ" materiaaleille ja tekniikoille, jotka eivät hänen mielestään olleet täysin toimivia. Automaattisesti rupesin vertaamaan tätä päässäni erääseen cosplayluentoon, jota aikoinaan kävin kuuntelemassa..

Rupesinkin miettimään, onkohan larppaajien keskuudessa ns. elitistilarppaajia, jotka valittavat toisten asujen jokaisesta asiasta? Uskoisin larppaajilla olevan rennompaa, kun miettii esimerkiksi Naruto-larpin Rock Leen sähköteippikulmakarvoja.. Tai, tällaisesta esimerkiksi olen kuullut, mutta kertokaa, jos olette kiinnittäneet huomiota asiaan.

Ropeconiin, höm. Oli hienoa käydä testaamassa arpivahaa arpivahatyöpajassa ja tehdä itselleen oikein mojova arpi.

Holy shit!

Arpivaha on aika jännää. Avainsana sen käsittelyssä on perusvoide, sillä tapaa se ei jumitu sormiin, kun sitä käsittelee. Vanhojen, ei paljon näkyvien arpien teossa pajan pitäjä suositteli pelkkää maskeerausta. Ymmärään kyllä hyvin, miksi. Vaha ei koskaan jähmety iholla kunnolla, koska ihminen on lämmin. Sen kanssa pitää siis olla koko ajan varovainen, ettei osu mihinkään. En tiedä, tuntuiko minusta vain, mutta ihan kuin se vaha olisi menettänyt vähän muotoaan siinä ajan kuluessa. Sitten kerottiin sellainenkin asia, että vahaa voi käytön jälkeen säilöä ja käyttää uudestaan, varsinkin jos ei ole maalannut sitä lainkaan. En itse tullut ajatelleeksi.

Sunnuntain viimeiseksi ohjelmaksi jäi live-tetris, jonka jälkeen istuttiin junassa kotia päin.

Yritin olla elegantti tai jotain.

Muuten, jos tämä viimein melkein nätiksi muokattu blogin ulkonäkö aiheuttaa jollekulle epilepsiaa, ilmoitelkaa niin voin tehdä asialle jotain.

Ihaaaana hippikolttu

2010-07-15T12:48:00.001+03:00

Viime kirjoituksessani puhuin ensi vuoden cossien aloittamisesta. No, yllättäen en ole vielä aloittanut, niinkin naurettavan kuin "entä jos minä laihdun pois sen seitsemän kiloa, jonka matkustellessani lihoin?" -syyn varjolla. Sentään jotain pientä hauskaa sain aikaiseksi käsityön saralla viime viikonloppuna: ompelin itselleni mekon!

Kangas on aaaivan iiiihanaa, turkoosia kukallista hippikangasta, jossa on vielä sellaisia hauskoja ohuita kultaraitoja. Kankaan ostin viime vuonna Kuopion eurokankaan alesta ja nyt viimein sain aikaiseksi tehdä siitä jotain. Kun löysin kankaan, suunnittelin jonkinlaista olkaimetonta mekkoa, mutta sitten päädyin tällaiseen hauskaan amaterasuhippikaapuun. Amaterasu siksi, koska kaverillani oli aikoinaan paita, jossa oli samanlaiset hihat, mutta paita oli vartalonmyötäinen. Kun kaverini levitti kätensä, niin mieleeni putkahti vain Amaterasu. En tiedä vaikuttiko enemmän paidan keltainen väri, mutta..

Itse mekkoon! Kankaastahan paistaa mukavasti läpi, niin jotain säädyllistä tuon alla on pidettävä. Nyt se on ainakin löytänyt hyvin paikkansa uimareissuiltani, koska se on niin helppo vetäistä uimapuvun päälle.

Kuten huomata saattaa, mekko oli yksinkertainen tehdä, ompeli vain suoria kappaleita yhteen. Ainoastaan kangas aiheutti vähän hampaiden kiristelyä, koska se oli sellaista ryppyryppynamnam-kangasta, jota ei kuuluisi silitellä. Päivän homma tuo kolttu sitten loppujen lopuksi oli.

Pahoittelen teinipeilikuvailuani, toivotaan että siitä jotain selkoa saa.

Tracon, loppuvuosi, ensi vuosi?

2010-07-06T21:06:00.000+03:00

Tracon ollaan saavuttu ja vähän toinnuttu. Mukavaa oli olla pitkästä aikaa conissa, josta tunteekin ihmisiä ja ymmärtää täysin mitä puhutaan.

Lauantai meni steampunk-henkisessä Lean asussa, joka oli hahmoni FFFightiin. Aamu olikin yhtä hötäkkää, kun heräilimme viiden jälkeen maskeeraamaan Alexia ja Alphonsea ja kahdeksaksi kiirehdimme treenaamaan Tampere-talon isolle lavalle. Tunnin treenin jälkeen korjailtiin maskeja ja maskeerattiin vielä vähän lisää ja kohta jo pyörittiinkin lavalla. Omaan osuuteeni olen suhteellisen tyytyväinen, puhe ei vain kertojana ollessani osunut aina kunnolla mikkiin. Summonointibattlen poisjäänti harmittaa vietävästi, mutta eihän sille mitään voi kun ei aika vain riitä. Viimeinen taistelu oli vain niin eeppinen, että kuolen nyt heti! AAAAA

Loppupäivä meni koomassa. Oli aivan kamalan kuuma ja yksisilmäisyys vei lopunkin ymmärryksen.

Sunnuntaina heitin päälleni Kunikon vankilapuvun, vaikken tietenkään muistanut hommata kenkiin mitään kiinnityssysteemejä. Hakaneuloilla siis taas mentiin. Aamulla kävin kuuntelemassa peruukkiluennon, mikä yllätti minut positiivisesti. Heillä oli muutakin asiaa kuin punanaamion peruukit ovat huonoja! Myös ryhmäcosplaykisan taso yllätti minut. Alkoi hävettää oma esiintyminen vuoden 2009 Cosplaygaalassa.. No, enää en suunnittele esiintymistäni viittä minuuttia ennen kisaa! ...Vaikka improvisointi onkin mukavaa, ei silti. Piste.

Tänä vuonna matka käy vielä varmaankin Ropeconiin, minne tuskin jaksan tehdä mitään erikoista. Kirjamessuille WCS:n karsintojakin tahtoisin katsomaan ja ehdottomasti Chibiconiin Kuopioon, mikäli tämä nyt järjestyy. Huhuja tapahtumasta olen ainoastaan kuullut, toivotaan siis parasta!

Luppoaikanani toivon mukaan jaksan väsätä cosseja niin ensi vuonna olisi helpompaa. Ainakin yhden cossin löin lukkoon kangasostoksia tehdessäni: Ruby Final Fantasy IX:stä.

En tee Amanon versiota tällä kertaa, paras kuva mikä minulla on, on Amanon.

Löysin täydellistä hamekangasta, hmm! Lisää ensi vuoden cosseista ja niiden väsäämisestä, kunhan pääsen alkuun.. Eli toivottavasti pian!

Welcome Lea

2010-06-28T20:50:00.000+03:00

Traconin ykköspäivän puku on siis päätetty. Oma hahmo kyseessä, vaatteet hommattu vanhempien vintiltä, jossa pyörin päässäni ainoastaan yksi sana: steampunk. Voin kiittää äitiäni siitä, että hän on nuorempana käyttänyt jännittäviä vaatteita, eikä minun siis tarvitse ruveta ompelemaan tai askartelemaan muuta kuin tuo silmälappu, joka on kuvassa vielä kesken. Minut siis kohtaa ainakin Final Fantasy fightissa, ohjelman faneihin kun kuulun.

Toisena päivänä pyörin melko varmasti Kunikon vankilapuvussa. Dokuroakin olen pyöritellyt mielessä, mutta ehkä Kuniko olisi nyt kuitenkin kivempi.

Traconin jälkeen jossain vaiheessa ainakin voisin ruveta säätämään ensi vuoden pukuja. Kun on ollut taukoa melko paljon niin voisi jaksaa säätääkin ja olisihan ne käytettävissä ne eurokankaan lahjakortitkin, mmm! Mutta Traconia odotellessa.

Hei kuule Suomi (ja Distant Worlds)

2010-06-15T23:59:00.000+03:00

Paluu Tukholman ja DISTANT WORLDSIN kautta on tapahtunut. Distant Worlds oli jotain upeaa. Näin NOBUO UEMATSUN (!) En olisi ikinä eläessäni voinut kuvitella, että voin nähdä jonkun henkilön, jota oikeasti fanitan (suurin osa fanittamistani henkilöistä on joko kuollut tai vetäytynyt julkisuudesta). Olen onnellinen.

Tietenkin tapahtumaan täytyi tulla cosplay päällä. Valintani oli White Mage -cossini viime vuoden Ropeconista. Tietenkin matkan varrella oli hankaluuksia, sillä rakastettava Air France sekä/tai KLM kadotti laukkuni, jossa olivat meikit, sekä joitakin puvun osia (kuten valkoinen toppi). Onneksi itse puvun sekä punaisen ihomaalin toi poikaystäväni. Ihan ok siitä sitten tuli, pienen säätämisen jälkeen.

Kuvia otettiin jonkun verran sekä haastateltiin johonkin blogiin. Jälkikäteen hävettää mitä tuossa tuli sanottua, tuntuu, että kuulostin ihan siltä etten oikeasti ymmärrä mikä konsertti ollenkaan edes on! Eipä kai siinä. Pitäisi joskus vaan sanoa ei..

Suomessa ollaan siis nyt ja vanhempien nurkissa. Traconia odottelen jo innokkaasti ja tietenkin onnistuin kehittämään jo kriisin pukujen suhteen. Alkuun oli suunnitelmana vetää omat hahmot kahden kaverin kanssa, mutta yksi ei pääse eikä ehken toinenkaan. Joten paniikki. Ei olisi jaksamista eikä kauheasti rahaakaan värkätä uutta vaikeaa cossia ja minulle on niiiiin kovin vaikeaa ajatella saapuvani conpaikalle ilman. Varsinkin kun tiedän tämän olevan viimeisiä mahdollisuuksia tämän vuoden puolella...!

Onhan minulla niitä cosseja siellä kaapissa, mutta uusintaan voisi laittaa ainoastaan Kunikon, sitä kun ei ole Suomessa nähty. Ongelma: piilarit. Näkö pitäisi tarkastaa ja testata millaiset kuukausipiilarit minulle sopii. Juankoskella en voi tätä tehdä, kun en vietä täällä niin pitkää aikaa ja Tampereelle palatessa ei ole tarpeeksi aikaa. Eli jos tekisin Kunikon paluun, olisi se taas väärän värisillä silmillä. Tämän voisin ehkä kestää, mutta koulupukuun olisi nyt viimein saatava se ase. Ja minä kun olen aivan palikka tuollaisen askartelun kanssa, niin tarvitsen varmaan kaksi kuukautta, että saan sen kasaan. Sitten olisivat vielä ne kengät, mutta se nyt ei tunnu aivan mahdottomalta.

Pitää nyt miettiä kovasti, jos löytäisin mieleni pohjukoista jonkun palikkacossin, jonka voisi väsätä.

Pariisi, ole vähemmän inspiroiva!

2010-05-28T17:34:00.000+03:00

Pariisi ei ole tehnyt minulle hyvää. Päässäni surisee hurjasti erilaisia cossi-ideoita ja jokaisen niistä tahtoisin tietenkin kuvata Pariisissa, Eiffel tornin juurella, Seinella... Eikä minulla tietenkään ole mahdollisuutta toteuttaa mitään noista ideoista moneen otteeseen muuttuneiden suunnitelmien vuoksi. Tai ainakaan tällä visiitillä...

Ainoat puvut, jotka olen saanut täällä ollessani aikaan, ovat Kunikon. Ja Kuniko ei ole yksi niistä hahmoista, jonka tahtoisin kuvauttaa Pariisissa. Yksi ranskalaisissa coneissa kiertävä kuvaaja ehdotti minulle photoshoottia paikassa, jossa on paljon graffitteja. Hahmolle se sopisi hyvin ja voisin olla kiinnostunutkin, mutta

1. Puku ei ole valmis. Kengät ovat rumat ja bumerangi puuttuu.
2. En minä nyt itsekseni viitsi photoshoottia pitää, enkä tunne ranskalaisia cossaajia, jotka voisivat tehdä kivoja muita Shangri-la cosseja.
3. Olisi se nyt vähän randomia vetää photoshootti kuvaajan kanssa, jonka on tavannut vain kahdessa conissa.

Mutta pari hahmoa, jotka Pariisi on istuttanut mieleeni.

Lenalee, "matkustuspuvussa". Innostuin liikaa, kun yhdessä jaksossa näkyi Eiffel torni ja mitä mieleen juolahtikaan.. Lenaleella on myös ihanat hiukset. Näin aiheesta kukkaruukkuun. En kyllä muuten ole hahmosta kauhean kiinnostunut, että jäänee, paitsi tietenkin jos saan sen photoshootin Eiffel tornilla..

Sitten järjetön idea, josta saan syyttää Montmarten Dalí-näyttelyä. Naikkonen taulusta Burning Giraffe.

Tästä olen kyllä nyt ihan kamalan kiinnostunut. En voi sille mitään, mutta tällaiset hämärät naishahmot innostavat minua. Onko tämä sitten cosplay vai jotain muuta?

Lovin' Japan

2010-05-11T17:01:00.000+03:00

Viimein sitä luvattua päivitystä tapahtumasta. Paikalla oli kolme "lavaa", joissa ohjelmaa esitettiin. Yksi oli Bullejaponin, jossa oli ainoastaan näitä ranskalaisten rakastamia visailuja sekä animekaraokea. Sitten oli päälava, jossa tapahtui kaikki merkittävä, eli cosplaykisat, teeseremonianäytös yms. Kolmannella lavalla oli jonkin sortin puheohjelmaa sekä Hittin nimmaritilaisuus. Tämän lisäksi myyntipöydistä löytyi jälleen Japani pienoiskoossa sekä pelitarjonta oli huima.

Näkemisen arvoiset asiat voi siis laskea yhden käden sormilla: Eurocosplay sekä Hittin keikka. Eurocosplayn lisäksi tapahtumassa oli yksilö- sekä paricosplaykisa ja muuten vaan esityskisoja, mutta kuten arvata saattaa, parhaat esitykset ja puvut löytyivät Eurocosplayn karsinnoista.

Eurocosplayn kilpailijat ovat päässeet minulta unohtumaan suurimmilta osin. Toivon mukaan olen ymmärtänyt oikein, että edustajaksi lähtee Mirror Queen Grimmin veljeksistä? Esitys oli kyllä mielestäni paras kaikista, että sietäisi asian olla näin. Katsoin tuota videoa, muttei se tietenkään näytä siinä niin hyvältä, kuin näytti lavalla..

http://www.youtube.com/watch?v=g8kWylzgqq8&feature=related

Muilla osallistujilla oli paljon tanssia esityksissään, erityisesti viimeinen esiintyjä jäi mieleen. Hänestä näki selvästi, että hän on harrastanut "nauhajumppaa", eli sitä missä on sen kepin päässä semmoinen pitkä nauha, jota sitten pyöritellään silleen nätisti. Hei, osaan termit! Esitys oli todella kaunis, hahmolle sopivuudesta en tiedä, koska en tuntenut hahmoa. Olen iloinen, että Mirror Queen pääsi kisaan, koska kyse on kuitenkin cosplaysta, eikä tanssiesityksestä. Mirror Queenin esitys kertoi paljon paremmin tarinan, kuin tuo tanssiesitys. Ylistän tuon Mirror Queenin maasta taivaisiin, koska alkuun katsoin että jahas, taas tällainen ylihieno cossi säälittävällä esityksellä, mutta se maski ja kiljunta! Paikanpäällä ne osuivat niin hyvin yksiin! Ja tuli kyllä ihan puun takaa. Kuolen edelleen kun oli niin hieno.

Siinä juttua 18 euron viikonlopusta. Nyt odotellaan, että ystäväiseni laittelee minulle niitä ottamiaan kuvia, niin näen itsekin miten muhkuraisilta ne jalat ovat siinä minihameessa näyttäneet.

Pikapäivitys.

2010-04-26T23:42:00.000+03:00

Viikonloppuna oli siis Lovin' Japan, jonka ohjelma oli kyllä hurja pettymys. Eurocosplayn Ranskan karsinnat pelastivat tilannetta onneksi vähän. Tarkempaa päivitystä tulossa myöhemmin.

Lovin' Japanissa seikkailin ensimmäisenä päivänä Kunikon vankilapuvulla, joka onnistui melko hyvin, kengillä oli vain mahdotonta kävellä. Sivuseikkoja! Toisena päivänä mentiin koulupuvulla, johon en jaksanut/saanut onnistumaan kenkiä kunnolla. Myöhemmin siis paremmin. Tilanne on vain tällä hetkellä sellainen, ettei kiinnostus riittänyt niiden säätämiseen.

Kuvia tulossa joskus, nyt yksi, jonka satun omistamaan. Mitäpä muutakaan sitä vankilasta karattuaan tekisi, kuin karkaisi lähipubiin..

Peruukkeja ja pukuja

2010-04-06T21:45:00.000+03:00

Viimein odotukseni on palkittu! Peruukit tulivat! Ilman mitään ongelmia vielä, pelkäsin vaikka mitä kun Ranskaan vieläpä tilasin. Ties mitä ne täällä kehitys..HÖM eri maassa keksivät. Mutta viimein rakkaat ovat siis täällä.

Kuten hypetyksestä voi päätellä, tilailin ensimmäistä kertaa ulkomailta. Tähän mennessä on menty Suomen kökköperuukeilla ja ah ihanalla Dreadvioletin kuituhiusvalikoimalla. Eli halpa peruukki jostain, johon sitten ommellaan puntti pari kuitua lisää. Oli kyllä ihanaa tajuta, ettei nyt tarvitse kiduttaa ompelukonetta niillä kuiduilla! Kivasti meni aina tukkoon peruukinmuokkauksen jälkeen.

Kuva minun Shiva peruukistani ja poikaystäväni Kuja peruukin muokkauksesta. Molemmissa pohjana iki-ihana punanaamion kympin peruukki, lisätty huomattavasti kuitua. Kujan peruukki hoitoainekäsittelyssä, Shivan peruukki vain oleskelee.

Kuten arvata saattaa, en osannut tilata täysin mieleisiäni, vaikka punnitsinkin eri vaihtoehtoja tarkkaan. Kunikon peruukin olisin voinut tilata pidempänä, mutta yrittäessäni säästää (huimat 2 dollaria) otin sen lyhyemmän. Eiköhän se kuitenkin toimi, kun paneudun asiaan. Petyin myös kyllä vähän sen kuidun laatuun, oli kiiltävämpää kuin kuvissa näytti.

Vielä nimeltä mainitsemattoman hahmon peruukki taitaa olla loppujen lopuksi ihan hyvä. Ensin panikoin sen oleva liian tumma, muttei se onneksi loppujen lopuksi taida olla. Voisin vielä harkita pientä sävyttämistä, niin väri olisi paremmin kohdallaan. Tämän peruukin säätämiseen on onneksi vielä aikaa, koska puku tulee Japan Expoon kesäkuussa. Mutta ennen sitä voin käyttää peruukkia sellaisenaan ihan normielämässä: jouduttuani hiusmalliksi, minulla ei ole päätäntävaltaa hiusteni suhteen kahteen kuukauteen. Olen siis jo tässä vaiheessa hyvin pitkästynyt vaaleaan (keltaiseen) polkkaan. Helpotusta siis luvassa viimein!

Tuli sellainenkin asia tajuttua, että tulee kuitenkin vähän hoppu Lovin' Japanin pukujen kanssa. Sain kuulla että minulla on viikon loma ennen Lovin' Japania ja pakkohan minun on käyttää se hyödyksi ja lähteä vähän reissaamaan! Haaveissa olisi Nizza, mutten sitten tiedä riittävätkö varat. Mahdollinen reissu jonnekin päin Ranskaa muuttaa tätä melko tarkasti mietittyä aikataulua. Onneksi sentään puvut ovat melko hyvin kasassa: vankilapuvusta täytyisi säätää koristelut ja kengät, koulupuvusta kengät. Koulupuvun kengät ovat juuri ne eniten päänvaivaa aiheuttaneet. Kiertelystäni huolimatta en ole törmännyt yksiinkään saappaisiin joiden pohjan hyväksyisin. Lenkkareista en lähde tekemään edelleenkään, vaikka pohja näyttäisikin oikeanlaiselta. En vain usko, että sen varren saa näyttämään nätiltä. Melko varmasti menee siis siihen, että ostan ne pitempivartiset tennarit, tekonahkaa, vetoketjut ja softista. Onneksi tässä on se hyvä puoli, että jos nämä kengät menevät täysin pieleen, voin vedota puvun keskeneräisyyteen (uupuva bumerangi) ja tehdä paremmat kengät bumerangin kanssa. Että eiköhän siitä.

Koulupukuinnostus

2010-03-21T23:35:00.000+02:00

Viikonlopun aikana olen viimein saanut noita kangaskasoja eteenpäin. Kunikon vankilapuku kaipaa koristeluja ja kengät pitää tietysti muokata. Koulupuvun hameen vekit silitin viimein, paidasta uupuu huolittelut, napit, sekä tasku. Mitään kenkiä en ole vieläkään kelpuuttanut muokattavaksi, mutta on tässä onneksi kuukausi aikaa.

Tuli kyllä koulun käsityötunnit mieleen kun tänään kirjailin Kunikon paidan kaulukseen merkin käsin. Oli kyllä mukavaa.

Yhtään en kyllä ymmärrä mistä tuo rusertava juttu tuohon on ilmestynyt. Toivotaan että saa irti kun vähän hinkkaa jollain aineella. Pitää vielä huolitella tuo kuvio kunnolla kun saan pienemmät sakset ja Ranskan versiota Erikeeperistä. Tulen taas kohtaamaan "hemmetin ulkomaalaiset" -katseita..

Mutta olen niin iloinen tästä puvusta! Tämä on toinen koulupuku, jota teen ja ensimmäisen tekemisestä on vierähtänyt jo aikaa.

Vielä täytyy laittaa fiilistelykuva paidasta.

Kefka

2010-03-20T00:23:00.000+02:00

Olen jo pitemmän aikaa ollut sitä mieltä että olen lopen kyllästynyt Kefkaan, enkä voisi kuvitellakaan esiintyväni tuona hahmona. Kuitenkin nyt eksyin katsomaan Kefka-videoita sun muuta härpäkettä ja innostuin jälleen hahmosta. "I'm gonna kill someone today.."

Pukuunhan olin pitkän aikaa hyvin tyytyväinen ja pidin sitä parhaana aikaansaannoksenani. Mutta nyt kangasvalinnat tuntuvat hyvin huonoilta ja tuntuu että olen mennyt turhankin suuripiirteisesti joidenkin asioiden suhteen. On totta, että kun tein kyseistä pukua, kuvamateriaalia hahmosta ei ollut niin paljon kuin nykyään (Dissidia). Seuraavaksi luvassa suuri tunnustus... Älysin joku kuukausi sitten, että valtavasta räknäilystäni huolimatta olen tehnyt puvun peilikuvana! Fail~

Esiintymiseeni kisassa olen muuten tyytyväinen, olisi vain pitänyt käyttää enemmän sitä aikaa. Muutenkin olen eläytymiseen ihan suhtkoht tyytyväinen, useita asioita hahmosta olen tosin sisäistänyt vasta myöhemmin.. Esiintymisen kannalta hahmo olisi ollut valmis Traconin jälkeen tai ehken jopa Traconissa. Tai, no valmis ja valmis, ei nyt koskaan valmis voi olla. On se hassua miten sitä osaa eläytyä aivan eri tavalla kun pitää samaa hahmoa useassa eri conissa. Pitäisi ruveta pitämään kunnolla harjoituksia hahmosta ennen conia, vaikkei menisikään kisaan.

Jos innostus jatkuu, niin puku menee kyllä aikalailla kokonaan uusiksi. Peruukin saa kyllä muokkaamalla kuntoon, mutta muuten taitaa olla melko käyttökelvotonta tavaraa. Paitsi viitan vuori! Ja legginssit. Meikkejä tietysti löytyy myös. Mutta joo. Ehkä tämä tästä laantuu niin ei heti Suomeen palatessa tarvitse syytää niitä muihin cosseihin mietittyjä rahoja uudestaan Kefkaan.

Tai ehkä jos tekisi Kefkan toisen puvun, hmm, asiaa! Myssy miettii!

Mietteitä tulevista cosseista ja crossplaysta.

2010-03-17T22:47:00.000+02:00

Hivenen cosplaymietteitä täytyy kirjoitella. Innostus Kunikoon on nousussa, koska puvuista alkaa jo saada selvää, miltä ne tulevat näyttämään. Naurattaa ainoastaan, että Kunikon vankilapuvussa kalleimmaksi asiaksi nousi vetoketju.

Näitä pikkuhiljaa eteenpäin tehdessäni olen pyöritellyt mielessäni tulevia cosseja ja pikkuhiljaa päähänpintymäksi alkaa nousta yhdentyyppinen cossi: kaunis poika. Ennen Ouran high school host club -maniaa suunnittelimme poikaystäväni kanssa tekevämme Kaoru twinsit, mutta idea on jokseenkin kulahtanut..

Menenee aika monta vuotta ennen kuin maniasta on toivuttu ja voi harkita kyseisen cossin tekemistä.. Jos silloinkaan. Vähän on mennyt maku kyseiseen sarjaan.

Mutta onneksi löysin uuden iloisen sarjan, jossa on kauniita poikia! Yumeiro pâtissière! Satsuki Hanabusa vaikuttaa iloiselta hahmolta, mutta kaipaisi ehken muita Sweets princejä seurakseen..

Koulupukua ajattelin, vaikka leipurinpukukin on kyllä kiehtova.. Ongelmana tämänkaltaisessa cossissa minulla on lantio. Se on LEVEÄ. Verrattuna muuhun kehoon siis. Ero vyötäröni ja lantioni välillä on melkein 20cm, mikä on minusta hurjaa. Koska hahmo on poika, tämä ei ole hyvä asia.. Sentään vartaloni yrittää edes olla vähän tiimalasi, eikä vallan päärynä, niin minulla voisi olla edes jonkin sortin mahdollisuuksia saada vartaloni sopimaan cossiin. Onnekseni minulla on pienet tissit, niin saan lytättyä ne ilman suurempia tuskia.

Koen kasvoni melko mukautuvaisiksi, että kun meikkaan pisamat piiloon ja korostan oikeita paikkoja, luulisi toimivan.

Aiemmissa crossplayssani hahmojen vaatteet ovat olleet armollisempia ja piilottaneet tuota vyötäröä ja lantiota hyvin. Muutenkin hahmot ovat olleet sirkustelttamaisen adrogyyneja, eli huomio kiinnittyy ensin upeaan pukuun ja sukupuoli jää pienemmälle huomiolle. Tällaisessa kauniissa pojassa armoa ei anneta..

Kuinka olla poikamaisempi?

Edit: Tulihan minulla mieleen vielä yksi tähän kategoriaan kuuluva hahmo: Sougo Okita Gintamasta. Pääsisin väsäämään iloista isoa asetta. *_*

Kauluskriisi

2010-03-14T02:17:00.000+02:00

Tänään innostuin tekemään Kunikon cosseja eteenpäin. Ensiksi leikkasin viimeinkin kappaleet Kunikon vankilapukuun, jonka jälkeen rupesin säätämään koulupuvun kauluksen kanssa. Joka osoittautuikin vaikeammaksi kuin kuvittelin..

Kauluksiahan olen jonkun verran tehnyt ja muokkaillut, mutta yleensä kaulukset ovat olleet pystykauluksia. Pystykaulushan on äärimmäisen helppo tehdä, leikkaa vain oikean mittaisen suoran kappaleen ja städääm, se on siinä. Seilorikaulusta en ole koskaan tehnyt, mutta sen verran osasin päätellä, että tähän pitää leikata vähän muotoa, kun sen pitää laskeutua alaspäin. Aloitin helpoimmasta, eli katsoin mallin kauluksen kaavaa, mutta huomasin tämän käyttökelvottomaksi. Kaulus oli nimittäin tehty jotenkin oudosti kahdesta kappaleesta, jota en vain käsittänyt. Tähän taustatietona: yritin etsiä käsityölehtiä kirjastosta, mutta eihän siellä oltu kuultukaan moisista ja kauhean etsinnän jälkeen löysin lehtikaupasta käsityölehden, jossa oli juuri ja juuri varteenotettavia malleja, joita tosin on täytynyt muokkailla HUOMATTAVASTI. Jos olisin kotosuomessa, olisin etsinyt vähän paremman mallin tähän hommaan..

Mutta ei pienistä luovuteta! Seuraavaksi lähdin mallaamaan kaulusta leivinpaperille. Niin tosiaan, teen kaikki kaavani leivinpaperille. Tapa on opittu äidiltäni ja hämmennyin joskus vuosi sitten kun kuulin kaavapaperista..

Näin katsellaan miten kaartuu. Tästä tekemääni kaavaan en ollut tyytyväinen, joten yritetääs toisella tavalla.

Näitä säätelin jonkin aikaa kunnes meni vain hermot ja katsahdin neuvoa internetin ihmeellisestä maailmasta, josta löysin kuvan kauluksen kaavasta. Niinpä katsoin vain paidasta kauluksen sisäkaarteen pituuden ja piirsin muuten vapaalla kädellä. Sitten leikkasin ja testasin paitaan.

Kiinni nuppineuloilla ja jännitys miltä näyttää päällä..

Hyvin toimii, kunhan leikkaa kankaasta vain pidemmäksi! Valitettavasti voin näyttää teille kuvan paidasta ainoastaan hyvän ystäväni Herra Tuolin päällä, mutta ehken siitä jotain selvää saa.

Tietenkään kauluksen tekeminen ei jatkunut menestyksekkäästi: intouduin liikaa tästä onnistumisesta ja unohdin leikata saumanvarat. No tietenkinhän piti sitten leikata uusiksi, liian pienihän se ilman saumanvaroja väistämättä on.

Tässä siis todistusaineistoa tästä kankaan tuhlauksesta. Onneksi voin lohduttautua sillä, ettei kangas ollut kallista, 4€ metri! Eikä edes ole mitään lakanakangas-laatua, vaan ei yhtään läpinäkyvää ja tukevaa kangasta. Sanon vain että Ranskan kangaskaupat ovat sydän.

Menenee jonkun aikaa että pääsen eteenpäin kauluksen kanssa, koska en pääse silittämään tukikangasta. Silitysrauta nimittäin päätti yhtäkkiä viime viikolla irtisanoa itsensä, on/off nappi jäi kiinni sormeen! Tietysti yritin laittaa asiat paikoilleen siinä, mutta ei se vain alkanut pelittää. Host äiti menetti hermonsa, on joutunut ostamaan jokaiselle au pairille uuden silitysraudan. Toivotaan, ettei uuden hankkimiseen mene hirveän kauan, niin cossien, kuin kasvavan silitysvuorenkin takia. Pitää tehdä cosseja nyt vain niin pitkälle kuin ilman silitysrautaa pystyy. (eli ei pitkällekään..)

Hiuksia.

2010-03-13T00:11:00.000+02:00

Cosplayt ovat nyt jumineet paikoilleen (yhtäkkinen inspiraation puutos), mutta kuiturastat alkavat olla valmiit. Sain viimein heitettyä niiden päälle sitä kiehuvaa vettä, mutta kierteet eivät vaikuttaneet oikein luotettavilta vielä silloin, joten päätin vielä työstää hiustenkuivaajan kanssa. Nyt alkavat vaikuttaa hyvältä, katsoo vielä, jos joitakin varmistelisi vielä sillä vedellä.

Tässä vauvelit ovat kuuma vesi -käsittelyssä. Heitän päälle vain vähän lämmintä vettä hanasta ja kiehuvaa teepannusta ja annan oleskella lämmössä jonkun aikaa. Sitten viileää vettä päälle että voi upottaa kädet sekaan, tarkastaa kierteet, kylmää vettä ja kuivumaan.

Nyt mietityttää vain, että milloin saan ne päähän. Tänään liikuskellessani kaupungilla minut pyydettiin hiusmalliksi kilpailuun toukokuussa. Että en tiedä miten paljon hänen täytyy hiusteni kanssa pähkäillä, että voinko pitää tuollaisia. Mutta viimeistään toukokuun jälkeen.

Projekteja

2010-03-03T22:24:00.000+02:00

Hirveä hinku on ollut kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, mutta kun ei ikinä kerkeä tai jaksa. Sen siitä saa kun ei nuku..

Tosiaan, tällä hetkellä liikun Ranskassa, Carriéres sur Seinella (RER 15 min Pariisiin) au pairina. Alkuun suunnitelmana oli, että pitäisin vuoden tauon cossaamisesta, mutta kuten arvata saattaa, ei siitä mitään tullut.

Ensimmäiseen ranskalaiseen coniini pääsin jo parin viikon kuluttua saapumisestani ja tapahtumahan oli Paris manga & scifi show. Tapahtuma oli kuulemma Ranskan mittakaavalla pieni, mutta tämä suomalaistyttönen oli kyllä ihan pyörällä päästään tapahtumapaikalla. Lipun etukäteen ostaneet pääsivät sisälle tuntia aiemmin ja vaikka menin paikalle jo silloin, jouduin jonottamaan sisäänpääsyä parisenkymmentä minuuttia. Sisälle päästessäni oli pakko tarkistaa ensimmäisenä myyntikojut. Paikalla oli Japani pienoiskoossa!

Ohjelmaan kuitenkin petyin, pelkkien visailujen sun muiden katsominen ei ole mielestäni niin viihdyttävää, että malttaisin sitä koko päivän. Onneksi kuitenkin molempina päivinä oli sekä pari- että yksilöcosplaykisa. Kisoissa puvut olivat suurimmaksi osaksi hyvin tehtyjä, mutta tietenkin sekaan mahtui niitä säälittäviäkin yrityksiä. Yksi ryhmäcossi yllätti minut täysin, kymmenen hengen ryhmäcossi ja onnistunut tanssiesitys! Kun joskus Suomessa näkisi jotain sellaista..

Manga & scifi showssa liikuin omassa kummallisessa asussani. Kun sain selville, että Ranskassa oleiluni aikana on muitakin tapahtumia, cosplayideat alkoivat heti pyöriä mielessäni. Olen iloinen että host äidilläni on ompelukone, jota voin käyttää! Koneen kanssa on kyllä vähän ongelmia.. Se on vanha, oleillut kymmenen vuotta varastossa ja tänä aikana siitä on tullut hyvin omapäinen. Se vaan sotkee, katkoo ja tekee milloin mitäkin sille langalle. Ja joskus vain ihan muuten vaan huvin vuoksi kieltäytyy ompelemasta. Olen yrittänyt puhdistaa sitä, olen vaihtanut alalangat kokonaan puolista siltä varalta jos on liian löysällä, mutta ei auta. Sillä on siis vain hankala luonne. Tämän takia tuntuu, etten vain saa vaatteista niin siistin näköisiä, kuin saisin kunnolla toimivalla koneella..

Mutta tosiaan nyt on kolme projektia käynnissä ja lisää suunnitelmissa. Ensimmäiseksi tekeillä on Kunikon koulupuku cossi Lovin' Japaniin huhtikuun lopussa. Hame tuohon on jo valmiina, tekaisin tuossa viime viikolla. Ainakin on tarpeeksi lyhyt! Pantsut vilkkuvat jo kävellessä..

Paidan aloitin myös, kappaleet ommeltu yhteen ja hihat paikoillaan. Seuraavaksi kun on aikaa niin ruvetaan suunnittelemaan kaulusta. Ja tuo tasku.. En ole täysin varma miten sellainen tehdään, mutta enköhän jonkun ratkaisun keksi kun pyörittelen kankaita. Luovat ratkaisut kunniaan!

Kunikon kenkien suhteen olen vielä mietteliäs. Muokkauksen jälkeen toimisivat pitkävartiset maiharit, mutta on vähän liian tyyristä.. Pitempivartiset tennarit ovat tällä hetkellä jos ei löydy parempaa -vaihtoehtona. Cosplay.comissa joku oli käyttänyt lenkkareita. Pohja toimii todella hyvin, mutta varsi näytti todella huonolta niissä kengissä. Siksi haluaisin, että kengissä, joita lähden muokkaamaan, olisi edes vähän vartta. Näin varren saa jatkettua helpommin pitkäksi.

Bumerangi jää toistaiseksi pois, koska en halua nähdä hirveätä vaivaa ja jättää sitä tänne Ranskaan.. Tai maksaa hirveitä maksuja lentokoneessa. Teen sen sitten johokin coniin Suomessa. Samalla myös pakotan itseni pitämään cossia uudelleen.

Peruukki on vielä tilaamatta, täytyisi puhua host äidin kanssa, että onnistuuko palkanmaksu myös tilille. Mutta se jää viikonloppuun, koska viikkoisin hän on niin kiireinen, ettei ehdi keskustella.

Eihän minulle tietenkään riitä yksi ainoa cossi Lovin' Japaniin. Toinen cosseista on siis Kunikon vankilapuku. Mekkoon löysin jo kankaan, mutta ompelua en ole aloittanut. Löysin viidellä eurolla kahdet balleriinat, joista toiset aion muokata tähän kengiksi. Musta nauha kaulaan tulee koulupuvun jämäkankaista.

Yksinkertaisilla cosseilla mennään nyt. Ihan mukavaa välillä tehdä tällaisia, kun ei tarvitse miettiä niin tuhottomasti. Rentouttavaa suorastaan.

Mutta muita projektejani. Aloitin tekemään uutta tukkaa itselleni aivan ex tempore, koska löysin kirkaanpunaista ja vihreää kuitua 1,40€ puntti! Suomessa kyseinen tavara maksaa 6-12€ puntti, lukuunottamatta joitakin dreadvioletin tarjouksia. Tulossa siis punapohjaiset rastat vihreillä kierteillä. Kunhan heitän päälle kuumaa vettä ja katson että kierteet menevät hyvin niin ovat valmiit. Aloitin viikonloppuna tekemään animea katsoessani ja sain tänään viimeisen tehtyä tuohon vesivaiheeseen. Eli tupeerasin, kiersin ja puhalsin hiustenkuivaajalla kuumaa ilmaa. Jonkun aikaa menee varmaan että laitan päähän, haluan nauttia vähän aikaa tästä animesöpöstä vaaleanpunaisesta pörrötukasta!

Viikonloppuna ostellessani kankaita hairahduin ostamaan kangasta myös ihan minulle itselleni OMIIN vaatteisiini. Ostin ihanaa punavalkoraidallista vähän kiiltävää kangasta, josta aion tehdä ylisöpön mekon. Tämä ostos oli oikeastaan protesti yhdelle ihanalle punavalkoraidalliselle mekolle, jonka näin yhdessä vintagekaupassa. Tämän hintalapussa luki 95€..

Täytyy kyllä ottaa kuvia tekeleistäni kunhan on aikaa ja jaksamista. Suunnittelin tekeväni sen jo tähän merkintään, mutten kyllä enää jaksa. Myöhemmin siis lisää!

Alku, historia, kaikki

2010-03-01T01:26:00.000+02:00

Nyt minä sen tein! Tosin loppujen lopuksi blogista tuli laajempi kuin alkuun ajattelin. Olen nimittäin jo pitempään suunnitellut cosplay-aiheista blogia, mutta nyt näin yön pikkutunteina tuli mieleeni, että miksi jättäisin pois muut näperrysrakkauteni eli muutenkin omien vaatteiden tekemisen sekä hiusten näpertämisen. Hiuksista siis lähinnä kuiturastat, peruukit sun muut.
Ja tosiaan, kiitos Ilonalle, joka pitää cosplayblogiaan täällä. Hänen innostamanaan viitsin itsekin ruveta hommaan.

Olen siis ommellut aivan pikkukakarasta lähtien, alkuun niin että äiti kertoi aina mikä sauma seuraavaksi ommellaan, mutta siitä siitä olen sitten oppinut omatoimiseksi taituriksi. Cosplay alkoi kiinnostaa lukion ensimmäisellä ja ensimmäinen cosplay tulikin Animecon V vuonna 2007. Ystäväni kanssa keksimme kuinka loistavaa olisi cossata hattivatteja ja eihän hattivatti koskaan liiku yksin, joten hommasimme kavereita mukaan! Viiden hattivatin ryhmä sitten huvitti kanssaconittajia viikonlopun ajan..

Tästä innostuneena aloin jo miettimään seuraavaa cossiani, joka tuli olemaan Dokuro-chan Bokusatsu Tenshi Dokuro-chanista. Dokuro-chanin pikkupöksyt vilkkuivat viikonlopun ajan Kirsikankukkacon II vuonna 2008.

Seuraavaksi oli vuorossa jo vuodesta 2007 suunnitteilla ollut unelmacossini: Kefka. Kefka oli ensimmäinen suurempi cossini ja rahaa siihen meni enemmän kuin mihinkään cossiin sen jälkeen (toistaiseksi). Rahaa meni erityisesti kasvomaaleihin, kiinnityspuuteriin yms. koska en ennestään sellaisia omistanut. Satsaus onneksi kannatti: sijoituin Nekoconin cosplaykisassa toiseksi, sekä sain "Värikäs eläytyminen" -kunniamaininnan. Kefka sai toisenkin esiintymisen seuraavana vuonna Traconissa, tällä kertaa hivenen epäonnistuneella peruukilla. Tuosta lähti minun peruukinmuokkaukseni käyntiin. Kuvasta kiitos Ville Huovilalle.

Tämän jälkeen oli vielä pakko saada samalle kesälle Animecon VI joku cossi. Rahaa ei ollut paljon joten tein ghettocossin Tonberrysta. Ajatuksena ei ollut tehdä minkään tietyn Final Fantasyn Tonberryä vaan ylipäätään Tonberry.

Sitten Tsukiconin lauantai mentiin jännittävällä hiushärpäkkeellä sekä sunnuntai "Lady Kefkalla", eli Kefkan jämäkankaista tehdyllä hameella, Kefkan paidalla ja randomasioilla yhdistettynä asuun. Tietysti myös Kefka tyylinen meikki!
Lauantain puvussani tutustuin hiuslisäkkeisiin ja niissä cyberloxiin ja foamiin. Toivoisin lisää tilaisuuksia, missä käyttää noita niin kehtaisin ruveta tosissani väsäämään tuollaisia otusperuukkeja. Hame on joskus kauan sitten itse tekemäni, muovimaisesta verhokankaasta sekä rakas itseommeltu muumitakki.

Seuraava uusi cossi tuli Kitaconiin 2009, Amanon Setzer sekä pehmolelu Ultros. Setzeriin en ole lainkaan tyytyväinen, paitsi takkiin. Peruukki ei toimi, eivätkä kengät.. Muutenkin minua mietityttää miksi edes cossasin kyseistä hahmoa. Takin tekeminen oli kuitenkin hauskaa: vietin kultakoristelujen parissa kuusi tuntia putkeen kouluni kuvaamataidon luokassa. Ultrokseen olen erittäin tyytyväinen, tahtoisin ottaa hänet mukaan jokaiseen coniin! Cosplaykisasta Ultros saikin maninnan: "Kisan parhaat lonkerot".

Kitaconin toisena päivänä ryhdyin absurbiksi: cossasin Lifestreamia Final Fantasy VII! Suunnitelmana oli, että ystäväni olisi ollut Holy kanssani, mutta puku ei valmistunut kyseiseen tapahtumaan. Asia korjattiin kesällä Animeconissa lisänä vielä yksi absurdi cossi: Meteor!

Lifestreamin pukua oli ihanaa väsätä, ei tarvinnut tehdä täysin kuvan mukaista vaan sai improvisoida. Rakastin varsin siipihärpäkkeiden tekoa, unohduin niiden pariin yhdeksi päiväksi! Kun tuli niiden kuljetuksen aika, kirosin itseni melko moneen otteeseen..

Myös Meteorin pukuun pääsin vaikuttamaan, mutta harmillisesti jouduimme menemään hyvin pienellä budjetilla puvun suhteen..

Animeconin lauantaina ja sunnuntaina liikuinkin lähes alasti. Olin suunnitellut tekeväni Shivan Final Fantasy X, mutta kun näin kuvat Bakaconissa olleesta Shivasta, päätin etten samaa rupea tekemään. Ihomaalit oli kuitenkin jo ostettu, mikä siis neuvoksi? Amanon Shiva! Jälleen yksi cosseista, joissa pääsin improvisoimaan materiaalin puuttuessa. Tästä cossista pidän kaikista eniten tähän mennessä tekemistäni.

Peruukin tekeminen oli jännittävää, varsinkin kun onnistuin pilaamaan sinisen värin edellisenä iltana! Tietenkin minun oli pestävä se pois ja ruvettava väsäämään uudestaan. Voitte varmaan kuvitella stressin.. Mutta onneksi toisen pystyyn nostamisen jälkeen peruukista tuli parempi kuin aiemmin.

Tästä improvisoinnista innostuneena tein Ropeconiin 2009 White magen. Jälleen kerran, ei mistään tietystä Final Fantasysta, vaan vähän kuin minä White magena. Puku on tehty äitini vanhoista lakanoista ja White mage -talvitakki ylijääneistä punaisista kolmioista. Keppi on isäni tekemä, paitsi tietenkin minun koristelemani. Kurjakkeen pää ei halunnut pysyä kasassa ja on vieläkin huoneeni nurkassa pää katkenneena..

Ropeconiin tein myös ghetto-Hojon, josta tuli ghetompi kuin ajattelin, koska en saanutkaan labratakkia kaveriltani lainaan. Peruukkikin on niin huono, että kun teen uusintaversion, joudun ottamaan täysin alusta. En siis edes laita kuvaa tänne.

Cosplaygaala 2009 sekä Zorn ja Thorn. Sijoitus ryhmäkilpailussa kolmas. Näiden pukujen kanssa meillä oli turhan kiire, josta johtuen esimerkiksi kengät ovat perseestä. Jotkut muutkin ratkaisut olisivat voineet olla parempia, mutta pidän tässä cossista.

Tämän jälkeen olen randompukuillut kirjamessuilla sekä Paris manga & scifi showssa. Seuraava oikea cossi tulossa Lovin' Japaniin huhtikuun lopulla.

Hiukset alkoivat kiinnostaa erityisesti yläasteella, jolloin ensin laitettiin otsatukka vihreäksi, myöhemmin kuljettiinkin jo puoli tukkaa vihreänä. Jälkeenpäin on kokeiltu väriskaalaa laidasta laitaan, pitkää, lyhyttä, kaljua, kuiturastoja.. Mutta vielä on kokeilematta!

Yksi hiuskuva iloksi. Blogista tulee siis löytymään skitsoilujani cossieni, hiuksieni ja omien vaatteideni suhteen. Minulla on aina liian monta projektia käynnissä yhtä aikaa, kuten tällä hetkellä kolme cossia, yhdet kuiturastat ja ostinhan kankaan omaan mekkoonikin.. Mutta näistä lisää päivitystä myöhemmin.

Edit: Kuvat kyllä ovat asettuneet tosi huonosti tähän. Jatkossa paremmin!